Ero sivun ”Sulo-Weikko Pekkola” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kaikella kunnioituksella, mutta koriste pois |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
[[Sulo-Weikko Pekkola]] ([[23. maaliskuuta]] [[1890]] [[Pornainen]] – [[10. helmikuuta]] [[1931]] [[Porvoo]]) oli suomalainen [[kirjailija]] ja [[jääkäri]]kapteeni. Hänen vanhempansa olivat kansakoulunopettaja Henrik Johan Pekkola ja rouva Anna Maria Pekkola (o.s. Sparvin).
Sulo-Weikko Pekkola kirjoitti ylioppilaaksi Porvoon suomalaisesta yhteiskoulusta 1909, ja valmistui metsänhoitajaksi Helsingin yliopistosta 1913 toimien tässä ammatissa Karjalassa ja Kainuussa. [[Aktivismi]] sai Pekkolan liikkeelle, ja vuonna 1915 hän erosi toimestaan metsänhoitajana, ja matkusti maaliskuussa Saksaan liittyäkseen [[Pfadfinder-kurssi]]lle [[Lockstedter Lager|Lockstedt]]iiin, missä hän sittemmin toimi konekivääriryhmän apulais- ja ryhmänjohtana. Vuoden 1916 kesällä Pekkola palasi Suomeen järjestämään [[aktivisti]]en tiedonantoverkoston. Sittemmin hän palasi Saksaan toimien Saksan meriesikunnan palveluksessa. Tänä aikana hän teki mm. kolme kuukautta kestäneen tiedustelumatkan Kannanlahteen, Petsamoon ja Vuoreijaan.
Suomessa alkoi sisäpoliittinen tilanne muodostua vakavaksi vuoden 1917 kuluessa, [[Suomen sisällissota]] oli kestänyt vasta muutaman päivän, kun Sulo-Weikko Pekkola haavoittui Keravan taistelussa 31. tammikuuta 1918. Sota ei kuitenkaan hänen osaltaan loppunut, vaan Pekkola osallistui ns. Pellingin retkeen mennen pääjoukon mukana Viroon. Täältä hän palasi suomalaisen etappipataljoonan mukana Hankoon osallistuen sitten niin Hangon kuin Helsinginkin valtaukseen.
Rivi 9 ⟶ 11:
Pekkolan ensiteos, huumoripitoinen "Herrana ja heittiönä", sai hyvän vastaanoton ja seuraavienkin teosten menekki oli sellainen, että päätöstä kirjailijaksi ryhtymisestä voidaan pitää onnistuneena ratkaisuna. Vuonna 1928 Pekkola teki matkan maapallon ympäri, minkä aikana hän kirjoitti Uuden Suomen sunnuntainumeroihin hauskoja kuvauksia matkan kokemuksista. Parhaat kirjoituksista julkaistiin sittemmin kolmena matkakirjana.
Pekkolalle
Kirjailijaksi ryhdyttyään Pekkola oli ostanut Porvoon Sikosaaresta Tuulensuun huvilan kirjoittaakseen siellä talvet ja hoitavansa puutarhaa kesäisin. Palstalleen hän perustikin hedelmäpuutaimiston, ja kirjoitustyö tuotti tulosta. Pekkolalla olisi varmasti ollut vielä paljon annettavana Suomen kirjallisuudelle, mutta seikkailut loppuivat ja kynä ei enää kertonut, sillä metsänhoitaja, jääkärikapteeni ja kirjailija Sulo-Weikko Pekkola ampui itsensä 10.helmikuuta 1931.
| |||