Ero sivun ”Valkoiset” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Tapahtumat sodan jälkeen: Onpa lapsellista tekstiä. Sitä paitsi Suomessa ei ollut kuin yksi työväenpuolue, SDP.
Rivi 23:
=== Tynkäeduskunta ja monarkistinen saksalaissuuntaus===
 
Eduskunta kokoontui ensi kerran Helsingissä sodan syttymisen jälkeen [[15. toukokuuta]] [[1918]] päivää ennen vapaussodan voitonparaatia. Tuolloin läsnä oli vain 84 edustajaa, koska edellisen [[Eduskuntavaalit 19181917|syksyn vaaleissa]] valituista 92:sta SDP:n edustajasta 41 oli paennut Neuvosto-Venäjälle. Tässä ensimmäisessä istunnossaan ns. tynkäeduskunta teki päätöksen loppujen 50 edustajan vangitsemisesta. Näistä vangituista viisi teloitettiin heti raiskaimpiin rikoksiin syyllistyneinä ja loput 45 odottivat tuomiotaan kapinaan ja valtiopetokseen osallistumisesta sekä niiden avunannosta ja valmistelusta. Vain [[SAJ]]:n ja SDP:n entinen puheenjohtaja, entinen Tokoin senaatin senaattori [[Matti Paasivuori]] katsottiin edustuskelpoiseksi. Tämä ns. tynkäeduskunta istui toukokuusta 1918 helmikuuhun 1919 ja suurimmillaan se koostui 111:sta edustajasta. Paasivuori tekikin [[24. toukokuuta]] välikysymyksen "erinäisten eduskunnan jäsenten vangitsemisen johdosta".
 
Tynkäeduskunta tehtävänä oli sodan jälkeen palauttaa maahan järjestys ja hallitusvalta, vakiinnuttaa sisäpoliittinen tilanne ja asettaa kapinaan osallistuneet oikeuden eteen. Kaksi päivää istuttuaan [[17. toukokuuta]] se antoi lakiesityksen valtiorikos- ja valtiorikosylioikeuksien perustamisesta ja tämä laki hyväksyttiin [[28. toukokuuta]]. Eduskunta luovutti [[18. toukokuuta]] [[valtalaki|valtalain]] perusteella ottamansa korkeimman vallan valtionhoitajaksi valitulle P.E. Svinhufvudille. Valtionhoitajan valitsemisen yhteydessä nousi esille Suomen poliittisen kentän jakautuminen monarkisteihin ja tasavaltalaisiin, joista edeltävät olivat tynkäeduskunnassa enemmistönä. Tasavaltalaiset olisivat halunneet nimittää uutta korkeimman vallan käyttäjää väliaikaiseksi presidentiksi, mutta monarkistien valtionhoitaja nimitys vakiintui.