'''MaunuKaarle Adolf EerikinpoikaII''' ([[1316]] – [[111. joulukuutaheinäkuuta]] [[13771329]]) oli [[Ruotsin kuningas]] [[1319]]–[[13641329]]. MaununKaarlen isä oli herttua Eerik (kuningas [[Maunu Ladonlukko|Maunu Ladonlukon]] toinen poika), joka [[Eerikinkronikka|Eerikin kronikan]] mukaan kuoli nälkään Nyköpingin linnassa jonne hänen veljensä [[Birger Maununpoika]] oli vanginnut hänet. MaunuKaarle valittiin Ruotsin kuninkaaksi vain21 kolmivuotiaanavuotiaana ja julistettiin hallitsijaksi Moran käräjäkivillä sen jälkeen kun kuningas Birger oli karkotettu maanpakoon. Aiemmin vuonna 1319 MaununKaarlen äidinisä [[Norjan kuningas]] oli kuollut ja MaunuKaarle oli jo Norjan kuningas hänen perillisenään. MaununKaarlen puolesta sijaishallitsijana Ruotsissa toimi hänen isänäitinsä [[kuningatar Helvig]] ja Norjassa sekä isävainajan herttuakunnissa äiti [[Norjan Ingeborg]], joka meni ongelmalliseen toiseen avioliittoon pienaatelisen [[Knut Porse]]n (josta avioliiton kautta tuli Hallannin herttua) kanssa, ja jota Ruotsin suurmiehet eivät lähinnä siksi kelpuuttaneet mukaan hoitamaan Ruotsin asioita. Ruotsissa johtavana virkamiehenä oli ensin drotsi [[Knut Jonsson]] ja sitten [[Matts Kettilmundsson]], Norjassa taasen [[Erling Vidkunsson]].
Vuonna [[1335]] MaunuKaarle meni naimisiin [[Blanka Namurilainen|Blanka Namurilaisen]] kanssa, ja seuraavana vuonna hänet kruunattiin [[Tukholma]]ssa. Hänen tärkein suosikkinsa oli nuori aatelismies nimeltä [[Pentti Algotinpoika]], jonka kuningas korotti [[Hallannin herttua]]ksi antaen hänelle läänitykseksi myös suuren osan Suomea. Aikalaiset epäilivät homoseksuaalista suhdetta. MaununKaarlen poliittiseksi vastustajaksi kääntynyt sukulainen [[Birgitta Birgerintytär]] (sittemmin pyhimys) sai tästä propaganda-aseen kuningasta vastaan.
MaunuKaarle aloitti sodan Novgorodia vastaan vuonna 1348. MaunuKaarle julisti sodan ristiretkeksi ja pian sota sai myös paavin suostumuksen. [[Maunu Eerikinpojan ristiretki]] alkoi hyvin kun ruotsalaiset valtasivat [[Pähkinäsaari|Pähkinäsaaren]], mutta he menettivät sen pian. Sota päättyi vuonna 1351. Maunukaarle joutui lopulta vaikeuksiin Ruotsin ylimystön kanssa eikä pystynyt jatkamaan sotaa.<ref>[http://www.smb.nu/svenskakrig/1348.asp Sundberg, Medeltidens svenska krig, Magnus Erikssons ryska krig 1348-1351]</ref>
Tanskan hajanaisuuden avulla Maunu sai alamaisikseen [[Skoone]]n maakunnan. Maunun valtakauden aikana kruunun varat hupenivat ja hän joutui panemaan [[rälssi]]äkin verolle. Maunua vastaan puhkesi aatelin keskuudessa kapinaliike 1350-luvulla ja vuonna [[1364]] [[Albrekt Mecklenburgilainen]] (jonka äiti oli Maunun sisar [[Eufemia Eerikintytär]] ja jonka isä [[Mecklenburgin suku]]inen Albrekt vanhempi, "Mecklenburgin kettu ja ahne saalistaja" väitti polveutuvansa vanhoista Sverkerin ja Eerikin kuningassuvuista) valtasi Tukholman ja Maunu pakeni Norjaan poikansa kuningas [[Haakon VI Maununpoika|Haakon]]in suojiin.
