Ero sivun ”Gaspard de la nuit” versioiden välillä

'''Gaspard de la nuit''' on [[Maurice Ravel]]in säveltäsäveltämä triptyykki, eli kolmiosainen pianosävellys, joka valmistui vuonna [[1908]]. Teos perusttiperustuu samannimiseen [[Aloysius Bertrand]]in runokokoelmaan. Sävellyksen synkkyys ja sen äärimmäinen vaikea soitettavuus ovat tehneet sitä siitä tekijänsä sävellystuotannon tunnuskuvan. Musiikin soittamiseen kuluu noin 25 minuuttia. Teoksen kantaesitti [[Ricardo Viñes]] pianolla [[9. tammikuuta]] [[1909]].

''Gaspard de la nuit, fantasia Rembraantin ja Callot'n tapaatapaan'' on kokoelma proosarunoja, jotka Aloysius Bertrand julkaisi vuonna [[1842]]. Kirjaailija luo pittorestinpittoreskin ja fantastisen kuvan [[Keskiaika|keskiajasta]] Maurice Ravel sävelsi musiikin kokoelman kolmeen runoon ja säveltäjän valinta heijastelee hänen tuon hetkistä mielentilaansa, sillä olihan hänen erittäin sairaana ollut isä tekemäisillään juuri kuolemaa.

* ''Ondine'', satu veden nymfistä, joka ilmaantuilmaantuu kuoleavaisenkuolevaisen ikkunaan.

* ''Scarbo'', pieni hyllyttelevä ja riivattu peikko tuo tuhoisia etiäisiä ilmantuessaan nykkujannukkujan uneen.

Teos on yleisesti tunnettu sen soittamisen vaatimasta virtuositeetista ja sen onistuneesti soittaneiden piaanistienpianistien urotyöstä sen soittamiseksi.

''Ondine'' muistuttaa hetkittäin Ravelin ''Jeux d'eau''-sävellystä. Se loihtii esille värähtelevän vedellinen ilmapiirin, joka kutsuu ihmistä vierailulle veden valtakuntaan. Tarinassa lumoava sireeniseireeni, joka on puoliksi enkeli ja puoliksi demoonidemoni, ja joka on syntynyt saksalaisessa tarinaperinteessä ja jota Grimmin veljekset edelleen kehittivät, kuuluu Ondinesin valtakunnan väestöön.

''Le gebet'n'' sisälle Ravel on säveltänyt esimerkiksi kohtauksen, joka viidenkymmenen kahden tahdin ajan pitää voimassa alennettua soittoa ja kaikkiaan tätä toistetaan sadansadanviidenkymmenenkolmen viidenkymen kolmen oktaavintahdin ajan. Säveltäjä on merkinnyt motiiviksi näihin kotiinkohtiin: ''ilman kiirettä tai hiljentmistähiljentymistä aina loppuun saakka''. Tämä hypnoottiseksi todettu kohtaus kylpee kelmeässä kuunvalossa.

''Scarbo'' on todellinen piaanistinenpianistinen haavekuva, joka on rytmiltään ja tempoltaan nopea ja triptyykin kappaleista vaikeasoittoisin.

{{Sitaatti|Kun Ondine osoittaa ennen kaikkea Ravelin melofisetmelodiset potentiaaliset kyvyt, ja Le gibet harmonisen potentiaalin, niin Scarbossa säveltäjä osoittaa rytmisen kyvykkyytensä. Tämä häikäisevä kappale pianomusiikkia on enemmän korvattavissa olevaa modeerniamodernia pianonsoiton tekniikkaa ja ajankohdan virtuoottisia mahdollisuuksia kuin expressiivistäekspressiivistä kuvailua<ref>J. van Ackère; Maurice Ravel, 1957).</ref>}}