|
'''Fenomenalismi''' on [[tietoteoria|tietoteoreettinen]] ja [[havainnon filosofia|havainnonfilosofinen]] näkemys, jonka mukaan fysikaaliset [[olio (filosofia)|oliot]] eivät ole [[olemassaolo|olemassa]] itsessään vaan ainoastaan aika-avaruudessa [[havainto|havaittuina]] ilmiöinä, fenomeeneina, tai aistiärsykkeinä (kuten punaisuus, kovuus, makeus jne.). Fenomenalistinen [[ontologia]] palauttaa puheen fysikaalisista oliosta puheeksi ”[[aistinsisältö]]jen kimpuista”.
Fenomenalismi sekoitetaan usein [[mielen kimpputeoria]]an. Kimpputeorian mukaan oliot koostuvat joukoista, tai kimpuista, <!--jotka ovat -->ajatuksia tai aistimuksia. Jos henkilö sanoo, että hänen edessään on päärynä, hän tarkoittaa samaa kuin että hän aistii tiettyjä ominaisuuksia (vihreys, kovuus, jne.). Kun näitä aistimuksia ei enää ole, oliota itsessään ei ole. Fenomenalismi on näkemys, jonka mukaan oliot ovat aistituista ominaisuuksista johdettuja ''loogisia konstruktioita''. Tämän näkemyksen mukaan jos sanotaan, että toisessa huoneessa on pöytä vaikka kukaan ei ole siellä aistimassa sitä, tarkoitetaan, että ''jos'' joku olisi huoneessa, ''silloin'' tämä henkilö aistisi pöydän. Oleellista on mahdollisuus aistihavaintoon, ei itse havainto. Fenomenalismissa kohteet ovat siis havaitsemisen pysyviä mahdollisuuksia, ja puhe fysikaalisista olioista pyritään kääntämään puheeksi mahdollisista kokemuksista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.valt.helsinki.fi/kfil/termit/fenomenM.htm | Tekijä=Määttänen, Pentti | Nimeke=Fenomenalismi | Julkaisu=Filosofia | Viitattu=8.5.2008}}</ref>
== Historia ==
Olisi mahdollista yrittää laajentaa eriteltävään lauseeseen sisältyviä ehtoja: ”edessäni on ovenkahva, en ole halvaantunut, jne.” Tällöin kuitenkin myös erittely itsessään muuttuu monimutkaisemmaksi. Tässä kyseisessä tapauksessa olisi määriteltävä pelkästään aistikokemukseen perustuen, mitä tarkoittaa se, ettei ole halvaantunut, ja niin edelleen. Samat ongelmat koskisivat syntynyttä uutta analyysiä, mikä johtaisi [[ääretön regressio|äärettömään regressioon]].
<!--
== Muu kritiikki ==
Toinen yleinen vastaväite fenomenalismia kohtaan on, että eliminoidessaan aineelliset oliot kielestä ja korvatessaan ne hypoteettisilla havainnoijia ja kokemusta koskevilla väittämillä, se vaikuttaa sitovan meidät kokonaan uuden ontologisen olioluokan olemassaoloon: aistinsisällön, joka voi olla olemassa kokemuksesta riippumatta. Jotkut mielenfilosofit, kuten [[Donald Davidson (filosofi)|Donald Davidson]], ovat hylänneet ajatuksen aistinsisällöistä kokonaan, pitäen niitä mytologisina entiteetteinä jotka ovat ongelmallisempia kuin ne entiteetit joiden korvaajiksi ne oli tarkoitettu.
Another common objection to phenomenalism is that in the process of eliminating material objects from language and replacing them with hypothetical propositions about observers and experiences, it seems to commit us to the existence of a new class of ontological object altogether: the [[sensibilia]] or [[sense-data]] which can exist independently of experience. Indeed, sense-data have been dismissed by some philosophers of mind, such as [[Donald Davidson (philosopher)|Donald Davidson]], as mythological entities that are more troublesome than the entities that they were intended to replace.
A third common objection in the literature is that phenomenalism, in attempting to convert propositions about material objects into hypothetical propositions about sensibilia, postulates the existence of an irreducibly material observer in the antecedent of the conditional. In attempting to overcome this, some phenomenalists suggested that the first observer could be reduced by constructing a second proposition in terms of a second observer, who actually or potentially observes the body of the first observer. A third observer would observe the second and so on. In this manner we would end up with a "[[Chinese boxes|Chinese box]] series of propositions" of ever decreasing material content ascribed to the original observer. But if the final result is not the ''complete elimination'' of the materiality of the first observer (which it cannot be), then the translational reductions that are proposed by phenomenalists cannot, even in principle, be carried out.
A criticism especially relevant to classical phenomenalism is that the phenomenalist can give no satisfactory explanation of the permanent possibilities of experience. The question can be asked; what are the [[Counterfactual conditional|subjunctive conditionals]] which ground the existence of objects [[truth|true]] in virtue of? One answer given by phenomenalists is that the conditionals are true in virtue of past regularities of experience. However, the problem with this answer is that it leads to [[circular logic|circularity]]. First our ''actual'' experience was meant to be explained by the ''possibility'' of experience, and now the ''possibility'' of experience is meant to be explained by our ''actual'' past experience. A further problem with the phenomenalist answer is that generally speaking, [[counterfactual conditional|conditionals]] are not true in virtue of their past occurrences. This is because it seems that a conditional could be true even if it never actually obtained, and also past occurrences only confirm ''that'' a conditional is true, but never make it so.
Kolmas vastaväite, joka koskee erityisesti klassista fenomenalismia, huomauttaa, ettei fenomenalismi kykene antamaan tyydyttävää selitystä pysyvän kokemuksen mahdollisuudelle. Voidaan kysyä, mitkä ovat ne subjunktiiviset ehtolauseet, joiden totuuden nojalla oliot ovat olemassa? Eräs fenomenalistien tarjoama vastaus on, että ehtolauseet ovat tosia aiempien havaintokokemusten säännönmukaisuuksien perusteella. Tämä johtaa kuitenkin kehään: ensin ''aktuaaliset'' kokemukset pyrittiin selittämään mahdollisuuksilla kokemukseen, ja tämän jälkeen ''mahdollisuus'' kokemukseen pyrittiin selittämään aiempien aktuaalisten kokemusten perusteella.
A final, and perhaps the most devastating objection, to phenomenalism was formulated by R. Firth (1950). The objection stems from perceptual relativity: white wallpaper looks white under white light and red under red light, etc. Any possible course of experience resulting from a possible course of action will apparently underdetermine our surroundings: it would determine, for example, that there is ''either'' white wallpaper under red light ''or'' red wallpaper under white light, and so on. On what basis are we to decide which of the hypotheses is the correct one if we are constrained to rely exclusively on sensibilia?
Neljäs vastaväite oli [[Roderick Firth]]in (1950) muotoilema. Tämä vastaväite perustui aistihavaintojen suhteellisuuteen: valkoinen seinäpaperi näyttää valkoiselta valkoisessa valossa ja punaiselta punaisessa valossa, ja niin edelleen. Ympäristömme näyttää alimääräytyvän minkä tahansa havaintokokemuksen perusteella: havaitsemamme seinä on ''joko'' valkoinen punaisessa valossa ''tai'' punainen valkoisessa valossa, ja niin edelleen. Millä perusteella voimme valita, mikä hypoteeseista on oikea, jos joudumme nojaamaan pelkästään aisteihimme?
== Arthur Danto ==
Philosopher [[Arthur Danto]] explained phenomenalism as a reference to sensations. He asserted that [[Nietzsche]] was not "... a phenomenalist, believing that whatever is finally meaningful can be expressed in terms of our own [sense] experience."<ref>Arthur Danto, ''Nietzsche as Philosopher'', Ch. 3, § VI</ref> In ''Connections to the World'', he claimed that "The phenomenalist really is committed to the most radical kind of empiricism: For him reference to objects is always finally a reference to sense–experience ... ."<ref>Arthur Danto, ''Connections to the World'', Ch. 27</ref> Objects of any kind must be related to experience. "[[John Stuart Mill]] once spoke of physical objects as but the 'permanent possibility of experience' and this, by and large, is what the phenomenalist exploits: All we can mean, in talking about physical objects — or nonphysical objects, if there are any — is what experiences we would have in dealing with them ... ." However, phenomenalism is based on mental operations. These operations, themselves, are not known from sense experience. Such non–empirical, non–sensual operations are the "...nonempirical matters of space, time, and continuity that empiricism in all its forms and despite its structures seems to require ... ."<ref>Arthur Danto, ''Connections to the World'', Ch. 27</ref>
-->
== Viitteet ==
|
