|
'''Fenomenalismi''' on [[tietoteoria|tietoteoreettinen]] ja [[havainnon filosofia|havainnonfilosofinen]] näkemys, jonka mukaan fysikaaliset [[olio (filosofia)|oliot]] eivät ole [[olemassaolo|olemassa]] itsessään vaan ainoastaan aika-avaruudessa [[havainto|havaittuina]] ilmiöinä, fenomeeneina, tai aistiärsykkeinä (kuten punaisuus, kovuus, makeus jne.). FenomenalismiFenomenalistinen [[ontologia]] palauttaa puheen fysikaalisista oliosta puheeksi ”[[aistinsisältö]]jen kimpuista”.
Fenomenalismi sekoitetaan usein [[mielen kimpputeoria]]an. Kimpputeorian mukaan oliot koostuvat joukoista, tai kimpuista, ideoita<!--jotka ovat -->ajatuksia tai aistimuksia. Jos sanonhenkilö sanoo, että edessänihänen edessään on päärynä, tarkoitanhän tarkoittaa samaa kuin että aistinhän aistii tiettyjä ominaisuuksia (vihreys, kovuus, jne.). Kun näitä aistimuksia ei enää ole, oliota itsessään ei ole. Fenomenalismi on näkemys, jonka mukaan oliot ovat aistituista ominaisuuksista johdettuja ''loogisia konstruktioita''. Tämän näkemyksen mukaan jos sanonsanotaan, että toisessa huoneessa on pöytä vaikka kukaan ei ole siellä aistimassa sitä, tarkoitantarkoitetaan, että ''jos'' joku olisi huoneessa, ''silloin'' tämä henkilö aistisi pöydän. Oleellista on mahdollisuus aistihavaintoon, ei itse havainto. Fenomenalismissa objektitkohteet ovat siis havaitsemisen pysyviä mahdollisuuksia, ja puhe fysikaalisista olioista pyritään kääntämään puheeksi mahdollisista kokemuksista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.valt.helsinki.fi/kfil/termit/fenomenM.htm | Tekijä=Määttänen, Pentti | Nimeke=Fenomenalismi | Julkaisu=Filosofia | Viitattu=8.5.2008}}</ref>
== Historia ==
=== Brittiläiset empiristit ja Kant ===
Fenomenalismi on [[empirismi]]n radikaalijyrkkä muoto ja sen juuret [[ontologia|ontologisena]] näkemyksenä olemassaolon luonteesta voidaan jäljittää [[George Berkeley]]hin ja hänen [[subjektiivinen idealismi|subjektiiviseen idealismiinsa]]. Myöhemmät empiristit kehittivät hänen näkemyksiään. [[John Stuart Mill]]illä oli havainnon teoria, johon viitataan usein klassisena fenomenalismina. Se poikkesi Berkeleyn idealismista sen suhteen, kuinka oliot jatkavat olemassaoloaan silloinkin kun kukaan ei ole havaitsemassa niitä. Berkeley oli katsonut, että kaikkitietävä [[Jumala]] havaitsee kaikki oliot, ja tämä pitää ne olemassa olevina. Mill puolestaan katsoi, että pysyvät mahdollisuudet havaita oliot olivat tarpeeksi sille, että oliot saattoivat säilyä olemassa. Nämä pysyvät mahdollisuudet voitiin analysoidaeritellä [[subjunktiivinen ehtolause|subjunktiivisiksi ehtolauseiksi]], kuten jos minullahenkilöllä olisi tyyppiä Y olevia aistimuksia, minullahänellä olisi myös tyyppiä X olevia aistimuksia.
Kenties tunnetuin fenomenalismin muotoilu tietoteoreettisena teoriana ulkoisessa todellisuudessa olevia olioita koskevan tiedon mahdollisuudesta on peräisin [[Immanuel Kant]]in [[Puhtaan järjen kritiikki|transsendentaalisesta estetiikasta]]. Kantin mukaan aika ja avaruus, jotka ovat kaiken aistikokemuksen [[a priori ja a posteriori|apriorisia]] muotoja ja esiehtoja, viittaavat olioihin vain siinä määrin kuin ne käsitetään meille ilmenevänä (''fenomenon''), mutta eivät edusta olevaa sellaisenaan. Vaikka Kant katsoi, että tieto rajoittuu meille ilmenevään, hän ei koskaan kieltänyt tai sulkenut pois kokemuksen ulottumattomissa olevien olioiden, ”[[An sich|oleva sellaisenaan]]” tai ''noumenon'', olemassaoloa, vaikkakaan ei koskaan todistanut sitä.
|
