Shurikenjutsu on sangen tuntematon laji ja sen harjoittelu on vähäistä jopa japanissaJapanissa. Sen soveltaminen käytäntöön on erittäin rajoitettua useimpien maiden lainsäädännönkin takia. Shurikenjutsun tarkoitus on heittämällä shuriken haavoittaa tai hämätä vastustajaa, ja voittaa näin aikaan jottaaikaa päästäänpäästäkseen hyökkäämään paremmista asemista tai pakenemaan. Nykypäivän harjoittajilla ei ole luonnollisesti mahdollisuutta testata shurikenjutsua tositilanteessa elävään vastustajaan. Joitakin shurikenjutsun nykypäivänä harjoitettavia tyylejä ovat ''negishi-ryū'', ''meifu shinkage -ryū'' ja ''bujinkan budō taijutsu''.
''Takeda-ryū'' shurikenjutsu (piikkien heittäminen) liittyy vahvasti miekkailuun, joten kyseistä shurikenjutsu-tyyliä tuskin käytettiin itsenäisesti. Sitä käytettiin lähinnä vastustajan hämäämiseen ennen tehokkaampaa miekaniskua. Siksi useimmat harjoitukset ovat lyhyenmatkan harjoituksia.
Vanhimman katkeamattoman Japanilaisen [[bujutsu]]-koulukunnan [[Tenshin shōden Katori shintō-ryū]]n heittopiikin käyttötekniikat ovat tehokkaita kuuden metrin etäisyydelle saakka. Tämä tarkoittaa, että heittopiikkien käytön hallitseva voi puolustautua salkoaseella (keihäs eli ''[[Yari (keihäs)|yari]]'' tai [[naginata]]) varustautunutta vastaan tarvitsematta jäädä näiden tehokkaalle toimintaetäisyydelle.<ref> * {{Kirjaviite| Tekijä= Risuke Ōtake | Nimeke= '''Katori shintō-ryū Warrior Tradition''' | Julkaisija= Koryu Books, Berkely Heights; New Jersey | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 1-890536-20-2 }} sivut 230-231 </ref>
