Ero sivun ”Kitarasoolo” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 10:
Kitarasoolojen merkitys korostui hyvin voimakkaasti 1960-luvun jälkipuolen ja 1970-luvun alun [[blues-rock]]issa, [[psykedeelinen rock|psykedeelisessä rockissa]], [[progressiivinen rock|progressiivisessa rockissa]] ja [[metallimusiikki|heavy metalissa]]. Näissä musiikkityyleissä painotettiin soittotaitoa ja improvisointikykyä, mistä syystä konserteissa ja joskus studioalbumeillakin kuultiin jopa kymmenminuuttisia sooloja. 1960-luvulla sähkökitaran soitto oli kuitenkin teknisesti vielä vaatimattomalla tasolla esimerkiksi klassiseen musiikkiin verrattuna. Tilanteeseen tuli osittainen muutos, kun 1970-luvun puolivälissä [[fuusiojazz]]in ja heavy metalin piirissä alkoi syntyä niin sanottu [[tilutus]], joka nousi varsinkin taitavien heavy metal -kitaristien suosioon.
1970-luvun jälkipuoliskon [[punkrock]]issa pitkiä kitarasooloja vieroksuttiin, kuten muutakin soittotaidon korostamista. Kitarasooloista tuli uudestaan suosittuja 1980-luvulla, jolloin huomiota herättävä kitaran käyttö oli rock- ja heavy metal -kappaleissa lähes pakollista kitarasankarien uuden sukupolven esiinmarssin myötä. Tämä päti sekä perinteisempään heviin, että uudempaan [[thrash metal]]liin. Sittemmin kitarasooloista on valtavirran rockmusiikissa tullut harvinaisempia ja rauhallisempia. Progressiivisessa rockissa, bluesissa ja joissakin metallimusiikin tyylisuuntauksissa kitarasooloilla on yhä edelleen merkittävä osuus.
==Katso myös==
|