Ero sivun ”Blonde on Blonde” versioiden välillä

''Blonde on Blonden'' katsotaan usein olevan yksi ensimmäisistä albumeista, jolla musiikkialbumi koettiin ns. [[Taide|taiteellisena kokonaisuutena]]. [http://www.scaruffi.com/vol1/dylan.html#blon] Vaikka se ei olekaan varsinaisesti teema-albumi, sen kappaleet ovat kuitenkin tyyliltään yhtenäisiä. Musiikkityyliltään ''Blonde on Blonde'' on erikoinen sekoitus [[blues]]ia, [[rock]]ia, [[folk]]ia, ja [[country]]a yhdistettynä Dylanin varsin [[surrealismi|surrealistisiin]] sanoituksiin.

Muutamaa päivää myöhemmin Dylan lensi yhtyeineen [[Los Angeles]]iin, ja piti syyskuun 3. päivänä ohjelmistoltaan identtisen konsertin Hollywood Bowlissa. Yleisö oli huomattavasti ystävällisempi ja – kuten Dylan oli ennustanut – konsertti sai myös vähemmän uutistilaa kuin Forest Hillsin-esiintyminen. Seuraavana päivänä Dylan piti ensimmäisen varsinaisen lehdistötilaisuutensa [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]].

Dylanille oli järjestetty vielä kolme myöhemmin syksyllä pidettävää konserttia ja Al Kooper ilmoitti äkillisesti, ettei osallistuisi niihin, koska yleisön negatiiviset reaktiot edellisissä esiintymisissä olivat liikaa hänelle. Kuultuaan tämän päätöksen Levon Helm lähestyi Dylanin manageria ja julisti, että jos tämä ei palkkaisi koko The Hawks -yhtyettä, Robbie Robertson ja hän lähtisivät Dylanin yhtyeestä. Helm oli kiinnostuneempi palaamaan yhteen oman yhtyeensä kanssa kuin soittamaan Dylanin kiertueilla, mutta kun Dylan hyväksyi Helmin vaatimuksen, Dylan ja The Hawks harjoittelivat kahtena iltana ja matkustivat sitten [[Texas]]iin, jossa pidettäisiin kaksi konserttia syyskuun lopulla. Nämä konsertit sekä lokakuun ensimmäisenä päivänä pidetty konsertti [[New York]]inYorkin [[Carnegie Hall]]issa saivat melko hyvän vastaanoton, joskin Carnegie Hallin konsertissa osa yleisöstä oli vähällä lähteä pois jo väliajalla. "Carnegie Hallissa", Helm kertoi kuitenkin myöhemmin, "parisensataa ihmistä ryntäsi lavalle lopussa vaatien lisää ... [Dylan] säteili. 'Kiitos', hän mutisi. 'En tiennyt, että ajattelisitte tuolla tavalla'"

Kenties juuri näiden esiintymisten seurauksena Dylan päätti ottaa The Hawks -yhtyeen mukaansa studioon. Lokakuun viidentenä ja kuudentena päivänä [[Columbia Records]]in Studio A:ssa [[New York]]issaYorkissa pidettyjen nauhoitussesioiden tuottajana toimi Bob Johnston. Nauhoitukset keskittyivät kahteen kappaleeseen: "I Wanna Be Your Lover" ja "Can You Please Crawl Out Your Window?" Kappaleista ensin mainittu hyllytettiin ja julkaistiin vasta vuonna [[1985]] Dylanin ''Biograph''-albumilla, kun taas jälkimmäinen oli uusi sovitus jo ''[[Highway 61 Revisited]]'' -albumin nauhoituksissa nauhoitetusta, mutta levyn ulkopuolelle jätetystä kappaleesta. Tämä uusi versio julkaistiin ainoastaan [[single]]nä ja se saavutti sijan 58 singlelistoilla.

Ensimmäiset nauhoitukset Columbian studioilla Nashvilessa pidettiin [[14. tammikuuta]], [[1966]]. Al Kooperin lisäksi Dylan ja Johnston palkkasivat kitaristi ja basisti Charlie McCoyn, kitaristi Wayne Mossin, kitaristi ja basisti Joe Southin ja rumpali Kenny Buttreyn. "Kun hän [Dylan] tuli sisään ... hän kysyi, haittaisiko meitä pieni odottelu. He olivat pysähtyneet lentokentällä Richmondissa ja hänellä ei ollut mahdollisuutta viimeistellä materiaaliaan ... Niinpä me kaikki menimme ulos ja jätimme koko studion hänelle. Hän oli siellä lopulta [kirjoittamassa] kuusi tuntia."

''Blonde on Blonde'' oli kaupallinen menestys ja monista albumin kappaleista tuli myös hittisinglejä. Albumi menestyi loistavastihyvin myös kriitikoiden arvosteluissa. Esimerkiksi kriitikko Dave Marsh julisti ''Rolling Stone Record Guide'' -kirjassa ''Blonde on Blonden'' olevan yksi Dylanin "parhaista albumeista ja [yksi] merkittävimmistä [[rock and roll|rock & roll]]-musiikin historiassa". Albumi sai myönteisiä arvosteluja myös monilta muilta arvostetuilta kriitikoilta, kuten Greil Marcusilta.