Ero sivun ”Marmoripalatsi (Helsinki)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ylenmääräisen a-kirjaimen poisto
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee Marmoripalatsiksi kutsuttua rakennusta Helsingissä, myös Pietarissa on [[Marmoripalatsi (Pietari)|Marmoripalatsi]].}}
[[Image:Itäinen Puistotie 1.jpg|thumb|right|200px250px]]
[[Image:Itäinen Puistotie 1 W.jpg|thumb|right|200px250px]]
 
'''Marmoripalatsi''' on marmorinen kaupunkipalatsi, joka sijaitsee [[Helsinki|Helsingin]] [[Kaivopuisto]]ssa osoitteessa Itäinen Puistotie 1. Palatsin rakennutti yksityiskodikseen ruukinpatruuna [[August Keikner]], mutta suurimman osan historiaansa se on toiminut eri tuomioistuinten istuntopaikkana. Nykyisin Marmoripalatsissa istuu [[työtuomioistuin]].
'''Marmoripalatsi''' on ruukinpatruuna [[August Keirkner]]in yksityiskodiksi ja taidekokoelman säilytykseen suunniteltu rakennus, joka sijaitsee osoitteessa Itäinen Puistotie 1 [[Helsinki|Helsingin]] [[Kaivopuisto]]ssa. Keirknerin taidekokoelma siirtyi [[Ateneum (museo)|Ateneum]]ille [[1945]] testamenttilahjoituksella.
 
Ruotsalaissyntyinen tehtaanomistaja ja taiteenkerääjä August Keirkner ([[1856]]–[[1918]]) rakennuti Marmoripalatsin yksityiskodikseen ja taidekokoelmansa säilytyspaikaksi. Vuonna [[1918]] valmistuneen, tyyliltään [[1920-luvun klassismi|klassistisen]] rakennuksen suunnitteli arkkitehti [[Eliel Saarinen]] apunaan kuvanveistäjät [[Gunnar Finne]] ja [[Emil Wikström]] sekä taiteilija Olga Gummerus-Ehrenström. Nimensä Marmoripalatsi sai siitä, että sen ulkoseinät on verhottu valkealla marmorilla. Finne ja Wikström suunnittelivat sisätilojen veistoskoristeet ja Gummerus-Ehrenström lasimaalaukset; portinpylväiden päissä olevat marmoriset ilvekset ovat Finnen veistämiä.
Rakennuksen on suunnitellut [[Eliel Saarinen]] ja se on valmistunut vuonna [[1918]]. Apuna Saarisella ovat olleet kuvanveistäjät Gunnar Finne ja [[Emil Wikström]] sekä taiteilija Olga Gummerus-Ehrström.
 
August Keikner ei ehtinyt nauttia eläkepäiviensä kodiksi suunnittelemastaan Marmoripalatsista, sillä hän menetti henkensä [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] levottomuuksissa samana vuonna kun rakennus valmistui. Hänen leskensä myi Marmoripalatsin [[Yhtyneet Paperitehtaat|Yhtyneiden Paperitehtaiden]] perustajalle, kenraali [[Rudolf Walden]]ille vuonna [[1937]]. Keirknerin taidekokoelman leski testamenttasi [[Ateneum (museo)|Ateneumin taidemuseolle]]. Rudolf Walden kuoli vuonna [[1946]], ja seuraavana vuonna Suomen valtio vuokrasi Marmoripalatsin hänen perikunnaltaan sotaylioikeuden istuntotiloiksi [[asekätkentä]]jutun käsittelyä varten. Marmoripalatsi siirtyi valtion omistukseen vuonna [[1949]].
Keirkner menetti henkensä vuoden [[1918]] levottomuuksien aikana. Hänen leskensä myi marmoripalatsin [[Rudolf Walden]]ille vuonna [[1937]]. Vuonna [[1949]] rakennus ostettiin valtiolle. Vuonna 1952 siellä aloitti toimintansa vasta perustettu [[Helsingin hovioikeus]]. Nykyisin siellä sijaitsee [[työtuomioistuin]].
 
Vuonna [[1952]] vasta perustettu [[Helsingin hovioikeus]] sai Marmoripalatsin käyttöönsä. Hovioikeus toimi rakennuksessa reilut kolme vuosikymmentä, vuoteen [[1984]], jolloin se muutti moderneihin tiloihin [[Itä-Pasila]]an. Vuodesta [[1984]] Marmoripalatsissa on istunut [[työtuomioistuin]] ja vuodesta [[2004]] lisäksi tuomarinvalintalautakunta.
 
== Aiheesta muualla ==