Ero sivun ”Kansan Arkisto” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
3K |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Kansan Arkisto''' on [[Helsinki|Helsingin]] [[Kallio (Helsinki)|Kallio]]ssa sijaitseva valtakunnallinen kansalaisjärjestöjen ja [[vasemmisto]]laisen [[työväenliike|työväenliikkeen]] keskus[[arkisto]]. Arkisto perustettiin tammikuussa 1957, kun '''[[Suomen kommunistinen puolue|SKP]]:n arkisto''' (1945–1956) ja '''poliittinen lehtileikearkisto''' yhdistyivät. Arkistoa ylläpitää marraskuussa 1956 perustettu '''Yhteiskunnallinen Arkistosäätiö'''.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Katsaus Kansan Arkiston kaksikymmenvuotiseen toimintaan (Kommunisti 1/1977), s. 4–5
Kansan Arkisto toimii [[Kansallisarkisto]]n valvonnassa sekä yhteistyössä muiden yksityisten keskusarkistojen ja [[työväenperinne]]ttä tallentavien laitosten kanssa. Vuodesta 1975 se on kuulunut lakisääteisen valtionavun saajiin.
Rivi 6:
==Historia==
===SKP:n Arkisto===
Suomen vasemmistolaisen työväenliikkeen arkistotoimintaa alettiin järjestää toisen maailmansodan jälkeen, kun äärivasemmisto sai takaisin julkiset toimintaoikeutensa. SKP:n valistusjaosto alkoi suunnitella asiaa joulukuussa 1944. Helmikuussa 1945 aloitettiin hanke maanalaisen kauden aineiston keräämiseksi. Kokoelmat alkoivat projektin myötä karttua ja SKP:n arkisto perustettiin toukokuussa 1945. Se sai tilat puoluetoimistosta [[Kaisaniemenkatu|Kaisaniemenkadulta]]. Ensimmäisenä arkistonhoitajana toimi [[Työväen
1950-luvun alussa SKP tiukensi otettaan arkistosta. Vuonna 1952 arkistotoimikunta lakkautettiin ja laitos siirtyi puolueen valitusjaoston alaisuuteen. Arkisto pyrittiin sitomaan puolueen tarpeisiin. Maaliskuussa 1952 SKP:n arkisto muutti
===Kansan Arkisto===
28. marraskuuta 1956 perustettiin Yhteiskunnallinen Arkistosäätiö. Säätiön kokouksessa 15. tammikuuta 1957 päätettiin muodostaa uusi keskusarkisto, jolle annettiin nimeksi Kansan Arkisto. Uusi laitos sai haltuunsa lakkautettujen SKP:n arkiston ja Poliittisen lehtileikearkiston kokoelmat. Arkistonhoitajaksi nimettiin Anni Ikonen, jota seurasi tammikuussa 1958 Onni Ulaska.
1960-luvulla KA:n toiminta uudistui vähitellen. Vuodesta 1966 arkistohoitajana toimi Anna-Liisa Lehtoranta, jonka ohjauksessa hyväksyttiin muun muassa uusi ohjesääntö, jossa painottuivat järjestöaineiston keruu sekä asema keskusarkistona. Lehtileikearkiston toimintaa supistettin ja kirjastoluonteisen toiminnan keskeinen rooli alkoi väistyä.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 24–25.</ref>
1970-luvulla KA:n toiminnassa tapahtui monia muutoksia. Keväällä 1973 SKDL asetti työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää arkistotyön tilaa sekä antaa ohjeita arkistoinnista kansandemokraattisille keskus- ja piirijärjestöille. Vuonna 1975 KA:n ohjesääntöön kirjattiin uusi toimintalinja, joka asetti keskusarkistotehtävät ensisijaisiksi. Leikearkiston kartuttaminen päätettiin lopettaa. Arkiston kokoelmat laajenivat, kun sille alkoivat luovuttaa aineistoa esimerkiksi ammattiliitot ja kansalaisjärjestöt. Vuodesta 1975 alkaen arkiston kokoelmia alettiin organisoida uudelleen siten, että aineisto järjestettiin kaikilta osin [[provenienssi]]periaatteen mukaisesti. Myös valokuva-arkisto järjestettiin uudelleen. KA:n omat näyttelyt aloitettiin vuonna 1976.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 28–32.</ref>
Toiminnan laajentuminen oli 1970-luvulla mahdollista lisääntyneen valtionavun ansiosta. Kansan Arkisto sai valtiolta harkinnanvaraista tukea vuodesta 1971 alkaen, mutta toiminnan kannalta keskeisin tapaus oli loppuvuodesta 1974 säädetty laki yksityisluontoisten arkistojen valtionavusta. Lain mukaan tuki kattoi nyt 80 prosenttia arkiston niistä menoista, jotka [[Opetusministeriö]] hyväksyi.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 32.</ref> Vuonna 1982 KA sai uudet laajemmat ja ajanmukaiset tilat Lehdistötalolta.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 37.</ref>
1980-luvulla KA alkoi toimia aiempaa tiiviimmin yhteistyössä tutkijoiden ja muiden työväenperinteestä kiinnostuneiden tahojen kanssa. Se oli aktiivisesti mukana [[Työväenperinne|Työväenperinne-yhdistyksen]] ja [[Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura]]n perustamisissa sekä toiminnassa. Aineistojen keruussa paikallishistoria sai aiempaa suuremman roolin.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 36–45.</ref>
1980-luvun lopussa Kansan Arkiston toiminta vaikeutui kun sitä ylläpitäneet järjestöt (SKP & SKDL) kokivat takaiskuja ja lopulta lakkautettiin. Vuonna 1989 arkisto irtisanottiin tiloistaan Lehdistötalolta ja se siirtyi Vetehisenkujalle Hämeentien varteen. Samanaikaisesti aineistot ja tutkijakäynnit jatkoivat kasvuaan. Kokoelmia kartuttivat mm. järjestöjen, lehtien, yhtiöiden sekä työväentalojen lakkauttamiset ja konkurssit.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 45–50.</ref>
Vuosina 1982–1994 Yhteiskunnallinen Arkistosäätiö ylläpiti '''Työväenaatteen museo'''ta, jonka haltuun siirtyivät perustettaessa Kansan Arkiston esinekokoelmat. Lakkauttamisen yhteydessä museon kokoelmat siirrettiin (1993 aloittaneen) [[Työväen keskusmuseo]]n haltuun. Työväenaatteen museo oli ollut aktiivisesti mukana keskusmuseohankkeessa 1980-luvulta lähtien.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 40–44.</ref>
==Kokoelmat==
Kansan Arkiston kokoelmissa on yli 800 000 [[valokuva]]a. Kokoelmat koostuvat vasemmistolaisen työväenliikkeen, kansalaisjärjestöjen ja työväestön sosiaali-ja kulttuurihistoriaan liittyvästä
▲Järjestöarkistojen kirjo on suuri. Puolueista Kansan Arkistossa sijaitsevat [[Suomen Sosialistinen Työväenpuolue|Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen]] (SSTP), [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen Kommunistisen Puolueen]] (1918–1990), [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|Suomen Kansan Demokraattisen Liiton]] (SKDL) ja [[Sosialistinen Yhtenäisyyspuolue|Sosialistisen Yhtenäisyyspuolueen]] (SYP) arkistot sekä aineistoa muista vasemmistopuolueista. Sosiaalidemokraateista vasemmalla olevien/olleiden poliittisten työväenjärjestöjen lisäksi Kansan Arkistossa on ammatillisten järjestöjen, nais-, nuoriso- ja varhaisnuorisojärjestöjen, asukas-, kulttuuri-, sivistys-, eläkeläis-, raittius- ja ympäristöjärjestöjen, ystävyysseurojen, työväenteattereiden ja työväentalojen arkistoja.
Kansan Arkisto on järjestänyt lukuisia [[muistitieto|muistitiedon]] keruuprojekteja vuodesta 1958 alkaen. Ensimmäiset suuremmat hankkeet koskivat sisällissotaa (1958) ja SKP:n maanalaisen kauden historiaa (1966). Muistojen keräämisessä KA on 1960-luvulta alkaen tehnyt yhteistyötä Työväen Arkiston kanssa.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 19,23–24.</ref>
▲Kansan Arkiston kokoelmissa on yli 800 000 [[valokuva]]a. Kokoelmat koostuvat vasemmistolaisen työväenliikkeen, kansalaisjärjestöjen ja työväestön sosiaali-ja kulttuurihistoriaan liittyvästä kuva-aineistosta, mutta arkeakaan ei ole unohdettu. Monien vasemmistolaisten lehtien kuva-arkistot on tallennettu Kansan Arkistoon. Suurin yksittäinen kokoelma on valokuvaaja [[Yrjö Lintunen|Yrjö Lintusen]] kuvakokoelma, jota esitellään arkiston kotisivuilla olevassa verkkonäyttelyssä ''Vasen silmä''.
Kansan Arkistossa on
==Palvelut==
Kansan Arkisto palvelee järjestöjä vastaanottamalla ja tallentamalla niiden arkistoja sekä tarjoamalla aineistoja tutkijoiden käyttöön. Arkistojen luovuttajat voivat asettaa käytölle ehtoja. Myös puoluepoliittisesti sitoutumattomat ruohonjuuritason kansalaisjärjestöt voivat tarjota arkistojaan tallennettaviksi.
Arkistoon otetaan vastaan yksityisten kansalaisten ja perheiden arkistoja – varsinkin, jos niillä on jokin kytkentä Kansan Arkiston muuhun aineistoon. Arkistot järjestetään ja luetteloidaan. Arkiston kotisivuilla on tietokanta, josta voi tehdä hakuja järjestön nimen, paikkakunnan ja toimialan mukaan.
==Aiheesta muualla==
| |||