Ero sivun ”Ulvilan reservikomppania” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Myöhempi käyttö: vapaussota -> Suomen sisällissota
JannE (keskustelu | muokkaukset)
kh
Rivi 3:
==Vanha armeija==
 
Suomen vanhan sotaväen syntyvaiheet sijoittuvat viime vuosisadan alkupuoliskolle. Suomen sodan 1808–1809 seurauksena maammeSuomi oli yhdistetty suuriruhtinaskuntana Venäjän valtakuntaan ja ainoastaan värvätyt joukot saivat marssia Suomen kamaralla. Aikojen kuluessa heräsi ajatus yleisen asevelvollisuuden pohjalta kootun armeijan muodostamisesta. Suomen osalta tämä tapahtui vuonna 1878, jolloin hallitsija vahvisti Suomen valtiopäivillä hyväksytyn asevelvollisuuslain. Sen mukaan oli 21 vuoden ikään tultuaan asevelvollinen. Palvelukseenastumista edelsi juhlallinen kutsunta. Tällöin tulevat sotamiehet joutuivat ensimmäisen kerran elämässään tekemisiin suomalaisten upseerien kanssa. Kutsunta huipentui mieskohtaiseen arvonnostoon. Arvan perusteella määrättiin asevelvollisiksi hyväksytyt joko vakinaiseen väkeen tai reserviin. Vakinaiseen väkeen joutui pitäjistä vuosittain vain 1-3 miestä, mutta reservimiehiä saattoi olla jopa kymmenkertaisesti tämä määrä. Palvelusaika vakinaisessa väessä kesti kolme vuotta.
 
==Ulvilan reservikomppania==
Rivi 15:
Ulvilan reservikomppanian ensimmäisenä päällikkönä toimi lyhyen ajan kapteeni A. Hjelman ja hänen jälkeensä luutnantit Brander, Söderhjelm ja Wilhelms. Vuonna 1888 tuli komppanian päälliköksi kapteeni Knut Lagerstedt, joka ehti toimia virassa kahdeksan vuotta. Vakinaiseen alipäällystöön kuuluivat vääpeli ja varustemestari, jotka asuivat Ravanissa koko vuoden, sekä ns. plutoonan aliupseeri, jotka olivat komppaniassa vain harjoitusten ajan. Komppanian vääpelin asema ja arvovalta alipäällystön ensimmäisenä oli tunnustettu ja kiistaton. Häntä kunnioittivat myös komppanian päällikkö ja siviiliväestö. Vääpelistä seuraava mies oli varusmestari. Hänen tehtävänään oli jakaa miehille muonaa, ammuksia ja vuodetarvikkeita sekä valvoa ruoan valmistumista. Ulvilan reservikomppanian vääpeleinä toimivat aluksi Mikael Heinonen ja Matti Heikki Talvitie. Hänen osuutensa komppanian vaiheisiin on tavallista merkittävämpi sen vuoksi, että hän oli samalla Ulvilan kunnan huomattavimpia merkkihenkilöitä. Omat tehtävänsä olivat myös komppanian torvensoittajalla ja välskärillä. Torvensoittaja eli signalisti soitti koulutukseen liittyvät merkkisoitot, järjestäytymissoitot palvelukseen ja ruokailuun sekä aamu- ja iltasoitot. Kesän harjoituksia seurasi hiljainen talvikausi, jonka aikana vakinainen henkilökunta keskittyi yksinomaan seuraavien harjoitusten sekä huoltotöiden suunnitteluun ja valmisteluun.
 
Venäjän keisarin nimitettyä Suomen kenraalikuvernööriksi Nikolai Bobrikovin alkoi maassamme sortovuosien nimellä tunnettu aikakausi. Bobrikovin laatima yksityiskohtainen ohjelma, jonka keisari hyväksyi, edellytti Suomen kansallisen sotaväen lakkauttamista ja tähtäsi viime kädessä maammeSuomen täydelliseen venäläistämiseen. Sotaväen lakkauttaminen aloitettiinkin välittömästi. Kun vuoden 1899 kesäharjoitukset oli pidetty, jäivät Ravanin kasarmille normaaliin tapaan komppanioiden päällikkö, vääpeli ja varusmestari. Mutta tulevana talvena he eivät enää saaneetkaan ryhtyä valmistelemaan seuraavan kesän harjoituksia, vaan heidän raskaaksi tehtäväkseen määrättiin komppanian toiminnan lopettaminen. Suomen vanha sotaväki oli ollut maammeSuomen ensimmäinen yleiseen asevelvollisuuteen perustuva sotalaitos.
 
==Kasarmitilojen myöhempi käyttö==