Ero sivun ”Tasaviritys” versioiden välillä

Tasaviritys otettiin laajalti käyttöön vasta 1700-luvulla. Tasavirityksen hyviä puolia on se, että kaikki sävellajit[[sävellaji]]t kuulostavat samankaltaisilta, ja musiikki on mahdollista transponoida samanlaisena mihin tahansa sävelkorkeuteen. Tasavirityksen huonoja puolia taas on, että mikään [[intervalli]], oktaaveja lukuun ottamatta, ei ole puhdas. Länsimaisen ihmisen sävelkorva on kuitenkin yleensä tottunut tähän epäpuhtauteen. Lisäksi [[enharmoniset sävelet]] kuten fis ja ges soivat samankorkuisina, vaikka puhtaasti viritettyinä niiden välillä tulisi olla pieni korkeusero. Sävellajien samankaltaisuuden seurauksena myös eri sävellajien ominaisluonteet hämärtyvät ja siten osa musiikin monimuotoisuudesta menetetään.