Ero sivun ”Marko Tapio” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p hs, fix, korjattava/muoto, en tiedä pitäisikö lyödä vielä neutraalisuuskin kaiken kukkuraksi..? |
||
Rivi 1:
{{Korjattava|Muoto}}
'''Marko Tapio''', kirjailija, oik.''' Markko Viktor Tapper''', (s. [[Saarijärvi|Saarijärvellä]] [[15. elokuuta]] [[1924]], k. [[Seinäjoen keskussairaala]]ssa [[14. kesäkuuta]] [[1973]]).
Opinnot: Keskikoulua täydet 4 luokkaa. Sisävesiliikenteen laivapäällikön tutkinto.
Ammatti: Kymin Uittoyhdistyksen metsä- ja uittotyönjohtaja vuoteen 1950. Kirjailija vuodesta 1952. Tilap. rakennustyömiehenä ja freelancer-toimittajana Keski-Suomen Iltalehdessä 1961–1962.
Marko Tapio oli eräs huomattavimpia sodanjälkeisiä prosaistejamme. [[Saarijärven Pullistus]], joka oli varsinaisesti urheiluseura, perusti kirjallisuuskerhon, jonka klassikoita ruotivia luentoja [[Marko Tapper]] seurasi aktiivisesti. Tämä "seminaari" auttoi häntä todentamaan omat mahdollisuutensa kirjailijana, ja kerhon järjestämissä kirjoituskilpailuissa hän korjasi monet voitot. Kerhon puheenjohtaja lehtori [[Pekka Mattila]] (myöh. fil.tri ja prof.) seurasi "hovikriitikkona" lahjakkaan kirjailijanalun esikoisromaanin työvaiheita. Suuri merkitys kirjailijantyölle oli tietenkin Saarijärven mehevällä kansankielellä ja moninaisilla metsä-, rakennus- ja uittotyömailla saaduilla kokemuksilla. Esikoisteos [[Lasinen pyykkilauta]] (1952) otettiin vastaan lahjakkaan "sillanpääläisen" kertojan romaanina, jossa kuvattiin nuoren miehen kypsymiskamppailua. Vuonna 1956 ilmestynyt [[Aapo Heiskanen|Aapo Heiskasen]] viikatetanssi on luokiteltu moderniksi romaaniksi. Teoksessa kuvataan sodasta ja sotasairaalasta palaavan ylioppilaan henkistä kriisiä, joka laajentuu 'harmaiden veljien' pysähtyneeksi ajankuvaksi, kun koetuksella on koko elämisen mielekkyys ja usko tulevaisuuteen. [[Korttipelisatu]] (1958) kuvasi nuoren miehen suhdetta ihannoimaansa isään. Poika miehistyy ja vapautuu. Teos on vireeltään kaunis, dramaattinen ja romanssinomainen. [[Terassi]] (1962) oli moderni ja tyylitelty arvoitus, joka kätkeytyi romaanin päähenkilön, fiktiivisen kirjailijan sisimpään: näkemys ahdistavasta kriisistä, jonka päähenkilö-kirjailija koki sekä maailman murrokseen ulottuvana että omaan työhönsä heijastuvana. ▼
▲Marko Tapio oli eräs huomattavimpia sodanjälkeisiä prosaistejamme. Saarijärven Pullistus, joka oli varsinaisesti urheiluseura, perusti kirjallisuuskerhon, jonka klassikoita ruotivia luentoja Marko Tapper seurasi aktiivisesti. Tämä "seminaari" auttoi häntä todentamaan omat mahdollisuutensa kirjailijana, ja kerhon järjestämissä kirjoituskilpailuissa hän korjasi monet voitot. Kerhon puheenjohtaja lehtori Pekka Mattila (myöh. fil.tri ja prof.) seurasi "hovikriitikkona" lahjakkaan kirjailijanalun esikoisromaanin työvaiheita. Suuri merkitys kirjailijantyölle oli tietenkin Saarijärven mehevällä kansankielellä ja moninaisilla metsä-, rakennus- ja uittotyömailla saaduilla kokemuksilla. Esikoisteos Lasinen pyykkilauta (1952) otettiin vastaan lahjakkaan "sillanpääläisen" kertojan romaanina, jossa kuvattiin nuoren miehen kypsymiskamppailua. Vuonna 1956 ilmestynyt Aapo Heiskasen viikatetanssi on luokiteltu moderniksi romaaniksi. Teoksessa kuvataan sodasta ja sotasairaalasta palaavan ylioppilaan henkistä kriisiä, joka laajentuu 'harmaiden veljien' pysähtyneeksi ajankuvaksi, kun koetuksella on koko elämisen mielekkyys ja usko tulevaisuuteen. Korttipelisatu (1958) kuvasi nuoren miehen suhdetta ihannoimaansa isään. Poika miehistyy ja vapautuu. Teos on vireeltään kaunis, dramaattinen ja romanssinomainen. Terassi (1962) oli moderni ja tyylitelty arvoitus, joka kätkeytyi romaanin päähenkilön, fiktiivisen kirjailijan sisimpään: näkemys ahdistavasta kriisistä, jonka päähenkilö-kirjailija koki sekä maailman murrokseen ulottuvana että omaan työhönsä heijastuvana.
[[Arktinen hysteria]], neliosaiseksi aiottu teossarja, on kirjailijan pääteos. Sen teemana on Björkharryjen perheen sosiaalinen nousu ja tuho, politiikan turmeltuneisuus ja näkymät maamme sotien väliseen kurimukseen. Sarjasta ilmestyi kaksi osaa: [[Vuoden 1939 ensilumi]] (1967) ja sota-aiheinen [[Sano todella rakastatko minua]] (1968). - Marko Tapion tuotannon polttavimmaksi ja keskeisimmäksi teemaksi näyttää erottuvan jopa väkivaltaisia ratkaisuja vaativa isän ja pojan suhde. Se on mukana myös Arktisessa hysteriassa. Voimalaitosjohtajan itsekkään hahmon suhde työläisiin laajentuu padon murtuessa tuhoisaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Hysteria on pessimistinen, suorastaan nihilistinen teos. Kirkolla, papeilla, uskonnolla ei milloinkaan ollut Marko Tapiolle itselleen oleellista merkitystä. Jumalalle hän oli jättänyt sen, mikä Jumalalle kuului. Ihmisen oli itse pystyttävä hoitelemaan sarkansa omassa maailmassaan. Mutta Arktinen hysteria jäi kesken, ja 2. osaan mennessä ei toivoa ollut näkyvissä.
Marko Tapio on saanut useita palkintoja ja apurahoja, mm. valtion kirjallisuuspalkinnon, F. E. Sillanpää -palkinnon 1958 ja Bergbom-palkinnon 1961, ensimmäisen ns. akatemia-apurahan 1957 ja viimeisen 3-vuotisena 1970.
| |||