Ero sivun ”Mieli–ruumis-ongelma” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 66:
[[Tyyppi-identiteettiteoria]] on [[J. J. C. Smart|John Smartin]]<ref name="Smart"/> ja [[Ullin Place]]n<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Place, Ullin | Otsikko=Is Consciousness a Brain Process? | Julkaisu=British Journal of Psychology | Vuosi=1956}}</ref> kehittämä teoria, joka oli suora vastaus behaviorismin epäonnistumiselle. Smart ja Place katsoivat, että jos henkiset tilat ovat jotain aineellista, mutta eivät käyttäytymistä, tällöin henkiset tilat ovat todennäköisesti identtisiä aivojen tilojen kanssa. Yksinkertaistetusti: henkinen tila ''M'' ei ole mitään muuta kuin aivojen tila ''B''. Henkinen tila ”haluan kupin kahvia” ei näin olisi muuta kuin ”tiettyjen neuronien käynnistyminen tietyissä aivojen osissa”.<ref name="Smart">{{Lehtiviite | Tekijä=Smart, J. J. C. | Otsikko=Sensations and Brain Processes | Julkaisu=Philosophical Review | Vuosi=1956}}</ref>
 
Huolimatta sen lähtökohtaisesta vakuuttavuudesta, identiteettiteoria kohtaa ongelmia [[moninkertainen realisoituvuusmonitoteutuvuus|moninkertaisen realisoituvuudenmonitoteutuvuuden]], jonka muotoili ensimmäisenä [[Hilary Putnam]], muodossa.<ref name="Pu"/> On selvää, että ihmisten lisäksi myös monet muut eläinlajit voivat esimerkiksi tuntea kipua. On kuitenkin epätodennäköistä, että kaikki nämä moninaiset organismit olisivat kipua tuntiessaan samassa aivotilassa. Tällöin vaikuttaa siltä, ettei kipu voi vastata jotain tiettyä aivotilaa. Näin identiteettiteorialla ei ole empiiristä pohjaa.<ref name="Pu"/>
 
Tästä huolimatta kaikkia identiteettiteorioita ei välttämättä tarvitse hylätä. [[Token-identiteettiteoria|Token-identiteettiteorioiden]] mukaan sen tosiseikan, että tietty aivotila yhdistyy vain yhteen henkilön henkiseen tilaan, ei tarvitse merkitä sitä, että henkisten tilojen tyyppien ja aivotilojen tyyppien välillä pitäisi olla absoluuttinen vastaavuus. [[Tyyppi ja token|Tyyppi–token]] -erottelua voidaan havainnollistaa yksinkertaisella esimerkillä: sana ”kissa” sisältää neljää tyyppiä olevia kirjaimia (''k'', ''i'', ''s'', ''a'') ja viisi kirjaintokenia (esiintymää), kun kirjaimella ''s'' on kaksi tokenia. Token-identiteettiteoriassa ajatus on, että ainoastaan henkisten ilmiöiden partikulaariset tokenit eli esiintymät ovat identtisiä fysikaalisten tapahtumien partikulaaristen esiintymien kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Smart, J. J. C. | Osoite=http://plato.stanford.edu/archives/sum2002/entries/malebranche | Nimeke=Identity Theory | Julkaisu=The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Summer 2002 Edition) | Viitattu=19. joulukuuta 2007}}</ref> Anomaalinen monismi ja useimmat muut ei-reduktiivisen fysikalismin muodot ovat token-identiteettiteorioita.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Davidson, D.| Nimeke=Subjective, Intersubjective, Objective | Julkaisija=Oxford University Press | Julkaisupaikka=Oxford | Vuosi=2001 | Tunniste=ISBN 88-7078-832-6}}</ref> Näistä ongelmista huolimatta tyyppi-identiteettiteoria on herättänyt edelleen kiinnostusta, ennen kaikkea [[Jaegwon Kim]]in vaikutuksen ansiosta.<ref name="Smart"/>