Ero sivun ”Marko Tapio” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 11:
Marko Tapiota on pidetty yhtenä huomattavimmista sodanjälkeisistä suomalaisprosaisteista. Saarijärven Pullistus, joka oli varsinaisesti urheiluseura, perusti kirjallisuuskerhon, jonka klassikoita ruotivia luentoja Marko Tapper seurasi aktiivisesti. Pullistuksen järjestämissä kirjoituskilpailuissa hän korjasi monet voitot. Kerhon puheenjohtaja lehtori Pekka Mattila (myöh. fil.tri ja prof.) seurasi "hovikriitikkona" lahjakkaan kirjailijanalun esikoisromaanin työvaiheita. Suuri merkitys kirjailijantyölle oli tietenkin Saarijärven mehevällä kansankielellä ja moninaisilla metsä-, rakennus- ja uittotyömailla saaduilla kokemuksilla. Esikoisteos Lasinen pyykkilauta (1952) otettiin vastaan lahjakkaan "sillanpääläisen" kertojan romaanina, jossa kuvattiin nuoren miehen kypsymiskamppailua. Vuonna 1956 ilmestynyt Aapo Heiskasen viikatetanssi on luokiteltu moderniksi romaaniksi. Teoksessa kuvataan sodasta ja sotasairaalasta palaavan ylioppilaan henkistä kriisiä, joka laajentuu 'harmaiden veljien' pysähtyneeksi ajankuvaksi, kun koetuksella on koko elämisen mielekkyys ja usko tulevaisuuteen. Korttipelisatu (1958) kuvasi nuoren miehen suhdetta ihannoimaansa isään. Poika miehistyy ja vapautuu. Teos on vireeltään kaunis, dramaattinen ja romanssinomainen. Terassi (1962) oli moderni ja tyylitelty arvoitus, joka kätkeytyi romaanin päähenkilön, fiktiivisen kirjailijan sisimpään: näkemys ahdistavasta kriisistä, jonka päähenkilö-kirjailija koki sekä maailman murrokseen ulottuvana että omaan työhönsä heijastuvana.
 
Arktinen hysteria, neliosaiseksi aiottu teossarja, on kirjailijan pääteos. Sen teemana on Björkharryjen perheen sosiaalinen nousu ja tuho, politiikan turmeltuneisuus, ja näkymät maamme sotien väliseen kurimukseen. Sarjasta ilmestyi kaksi osaa: Vuoden 1939 ensilumi (1967) ja sota-aiheinen Sano todella rakastatko minua (1968). - Marko Tapion tuotannon polttavimmaksi ja keskeisimmäksi teemaksi näyttää erottuvan isän ja pojan suhde. Arktinen hysteriaSe on pessimistinenahdistavana jaaiheena synkkämyös Arktisessa romaanihysteriassa. Voimalaitosjohtajan itsekkään hahmon suhde työläisiin ja insinööripoikaan laajentuu padon murtuessa tuhoisaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Hysteria on pessimistinen ja synkkä teos. Maaseudun tavalliset ihmiset olivat Marko Tapion huolen ja kiinnostuksen kohde. Sen sijaan kirkolla, papeilla, uskonnolla ei ollut hänelle oleellista merkitystä, seuskonto oli hänelle kuin syrjäinen unohdettu joutomaa, jonka tuottavuudesta ei ollut minkäänlaista varmuutta.