Ero sivun ”Nelson Goodman” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
estetiikka ym korj. wl |
|||
Rivi 1:
'''Henry Nelson Goodman''' ([[7. elokuuta]] [[1906]] [[Somerville]], [[Massachusetts]] – [[25. marraskuuta]] [[1998]] [[Needham]], Massachusetts) oli [[USA|yhdysvaltalainen]] [[filosofi]]. Hän syntyi Somervillessa, Massachusettsissa, ja valmistui filosofian tohtoriksi [[Harvard]]in yliopistosta vuonna [[1941]]. Hän toimi opettajana [[Pennsylvania]]ssa vuosina [[1951]]–[[1964]] ja professorina Harvardissa vuosina [[1968]]–[[1977]].
Goodman edusti [[empirismi|empirististä]] ja [[nominalismi|nominalistista]] perusnäkemystä ja oli kiinnostunut muun muassa [[logiikka|logiikasta]], ==Goodmanin paradoksi induktiosta==
Eräs
Oletetaan, että ennen aikaa ''t'' kaikki havaitut smaragdit ovat olleet vihreitä. Otetaan käyttöön uusi predikaatti, vihryt.<ref>Goodman käyttää teoksessaan Fact, Fiction and Forecast englanniksi termiä ''grue''.</ref> Smaragdit ovat vihryitä vain, jos smaragdit joita havaitaan ennen aikaa ''t'' ovat vihreitä. Jos smaragdit eivät ole tulleet havaituksi ennen aikaa ''t'', ne ovat sinisiä. Tällöinhän vihreän smaragdin havaitseminen ennen aikaa ''t'' tarkoittaa, että sillä on myös predikaatti vihryt. Kaikki konfirmoivat tapaukset vihryistä smaragdeista lisäävät luetettavuutta, että näin pätee kaikkiin smaragdeihin nyt, ja mahdollisesti tulevaisuudessa – induktion periaatteen mukaisesti. Nyt voimme olettaa, että ajan ''t'' jälkeenkin smaragdit ovat siis vihryitä, joka tarkoittaa, että ne ovatkin '''sinisiä''', määritelmän mukaisesti.
==Estetiikka: symptomaattinen taideteoria==
[[Taide]] oli osa Nelson Goodmanin elämää. Hän toimi muun muassa taidegallerian johtajana vuosina 1929-1941 [[Boston]]issa ja hänen vaimonsa oli tunnustettu [[taidemaalari]] Katharine Sturgis. Hän väitti kirjassaan ''Languages of Art'' (1968), että vaikka taidetta ei voi määritellä tarpeellisilla ja riittävillä piirteillä, [[taideteos|taideteoksilla]] on taipumus omata tiettyjä ominaisuuksia. Goodmanin teorian taustalla on se, että kaikissa taideteoksissa on [[symboli|symboleita]] ja ne ovat itsessään symboleita. Taiteessa ilmenee ihmisen luonteenomainen toiminta, symboleiden rakentaminen.
Paitsi taideteokset, myös muutkin asiat ovat symboleita, kuten [[kartta|kartat]], [[diagrammi]]t, [[liikennevalo]]t ja [[numero]]t. Vastaavasti myös kaikki sanat ovat symboleita, mutta kaikki kielet eivät ole taiteellisia kieliä. Taiteen ja muiden symboleiden erottaminen vaatii taiteen määritelmäominaisuuksien määrittelyä.
Goodman väitti, että kysymys "''Mitä'' on taide?" pitäisi korvata kysymyksellä "''Milloin'' joku objekti on taideteos?" Esimerkisi tiellä oleva kivi ei ole taideteos eikä symbolikaan. Sama kivi geologisessa museossa ei myöskään ole taideteos, mutta koska se on esimerkki tietyn aikakauden kivien ominaisuuksista, se toimii symbolina. Jos kivi asetetaan taidemuseoon, se saattaa toimia taideteoksena.
Goodmanin mukaan yksi ja sama objekti voi toimia symbolina joissain [[konteksti|konteksteissa]], mutta ei muissa, ja esteettisenä symbolina joissakin, ja ei-estettisenä toisissa. Esteettisellä symbolilla on taipumusta omata tiettyjä [[oire]]ita. Ne eivät ole välttämättömiä tai riittäviä taideteosten ominaisuuksia, vaan ne ovat pikemminkin kuin johtolankoja tai taudin oireita. Yhden tai useamman esteettisen oireen läsnäolo tai puuttuminen ei tee tai evää teoksen esteettisyyttä. Taideteoksissa on tavallisesti yksi tai useampia esteettisiä oireita. Goodmanin lähestymistapa on propabilistinen: jos jossain on yksi tai useampia esteettisiä oireita, se on luultavasti taideteos. <ref>[http://plato.stanford.edu/entries/goodman-aesthetics/ Goodman's Aesthetics, The Stanford Encyclopedia of Philosophy]. Viitattu 25.3.2008.</ref>
===Syntaktinen täyteläisyys===
Eräs taideteoksen ominaisuus on tavallisesti ''suhteellinen [[syntaksi|syntaktinen]] täyteläisyys''. Taideteokset ovat tavallisesti täyteläisiä, koska objektin toimiessa taideteoksena, sen fyysisistä ominaisuuksista suhteellinen enemmistö ovat tärkeitä verrattuna siihen, kun se ei toimi taideteoksena. Esimerkksi jos meille kerrotaan, että sahaviiva on [[elektrokardiogrammi]], tärkeää on huomata viivan ylä- ja alaosat. Mutta jos meille kerrotaan, että kyseessä on vuorten ääriviiva [[maisemamaalaus|maisemamaalauksessa]], kiinnitämme huomion viivan muihin ominaisuuksiin, kuten sen kokoon, hahmoon, väriin ja tekstuuriin. Kun symboli toimii esteettisenä, sen ominaisuuksista ovat relevantteja useammat kuin, jos sama symboli toimisi muualla kuin taiteessa.
===Ilmaisu===
Toinen esteettisen oire on ''metaforinen esimerkeillä valaiseminen'', jota kutsutaan myös ''ilmaisuksi'' (tai ekspressioksi), joka viittaa johonkin niistä tavoista, jolla taideteokset tyypillisesti symboloivat. Taideteokset ilmaisevat mielialoja: maalausta voidaan kuvata surulliseksi, sinfoniaa riemuisaksi ja runoa synkäksi. Ilmaista ei vain mielialoja, maalaus voi ilmaista äänekkyyttä, sinfonia kuumuutta, runo sileyttä. Vaikka jotain ominaisuutta voidaan ilmaista eri tavoin eri kulttuureissa, kaikkien kulttuurien taide ilmaisee mielialoja tai muita laatuominaisuuksia muodollisten ominaisuuksien, kuten viivan, värin ja rytmin kautta.
Taideteoksille on tyypillistä symbolisoiminen ilmaisun kautta, ei-esteettisten ominaisuus se ei ole. Voidaan sanoa, että taidemaalaukset ovat surullisia, äänekkäitä, kuumia tai viileitä, mutta kartat tai [[graafi]]t eivät sellaisia ole. Taideteosten ilmaisemat ominaisuudet ovat erilaisia verrattuna teosten sananmukaisiin ominaisuuksiin. Maalaus voi olla sananmukaisesti sininen, mutta vain [[metafora|metaforisesti]] surullinen.
===Läpinäkymättömyys===
Esteettisten oireiden läsnäolo vaatii meiltä enemmän kuin vain sen edustaman symbolin katsomista, se vaatii keskittymistä itseensä symboliin. Tästä johtuen taideteokset ovat läpinäkymättömiä. Teoksesta saattaa puuttua joku näistä oireista ja joku oireista saattaa löytyä myös taideteoksen ulkopuolelta. Oireet jakautuvat eri tavoin eri taiteenaloilla.
Propabilistinen tai symptomaattinen taiteen määritelmä helpottaa taiteen rajatapauksien selvittelyssä. Simpanssin tuottama riipustus voi toimia taideteoksena, jos katsoja tajuaa, että kaikki viivojen fyysiset ominaisuudet ovat relevanteja (täyteläisyys). Mutta teos ei ole ehkä toiminut taideteoksena simpanssille, viivan ja värin tarkka vaihtelu saattoi syntyä sattumalta, eikä simpanssi ehkä kiinnittänyt huomiota näihin hiuksenhienoihin variaatioihin. Teos saattaa toimia taiteena katsojalle, mutta ei tekijälle, tai päin vastoin. <ref>Ellen Winner, ''Invented Worlds'', The Psychology of Arts, Harvard University Press 1982, s. 6-8</ref>
==Teoksia==
Rivi 17 ⟶ 45:
* Reconceptions in Philosophy (1988)
==
<references />
==Lähteet==
* [http://www.encyclopedia.com Nelson Goodman, High-Beam Encyclopedia.] {{en}}
* [http://www.rci.rutgers.edu/~cfs/305_html/Induction/Grue.html Charles F. Schmidt, The "Grue" Property alla Nelson Goodman, Syllabus 830:305 Cognition - Section 1] {{en}}
* Nuttall, Jon 2002. An Introduction to Philosophy. USA: Blackwell Publishers Inc.
{{Tynkä/Filosofia}}
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset filosofit|Goodman, Nelson]]
[[Luokka:Estetiikka]]
[[Luokka:Paradoksit]]
| |||