Ero sivun ”Mustajalat” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 39:
Mustajalkojen elämässä oli myös [[majava]]nmetsästyksellä tärkeä osuus, sillä [[turkis|turkikset]] olivat hyvin kysyttyjä ranskalaisten kauppiaitten keskuudessa. Näiden kautta kulkeutui Kanadasta monenlaista tavaraa. Pohjoisille lakeuksille siirtyi kauppatavarana myös paljon [[kivääri|kiväärejä]], jotka oli vaihdettu turkiksiin. Näin intiaanien perinteiset jouset ja nuolet antoivat tilaa järeämmälle aseistukselle. Joillakin Kanadan puolelta tulleilla heimoilla oli ollut tuliaseita jo ennen hevosia.
Mustajalkojen maine oli hyvin aggressiivinen jo 1700-luvulla, kun he alkoivat laajentaa alueitaan etelään päin. Montanasta Kalliovuorten itäpuolelta he karkottivat shoshonit, kutenait ja [[flatheadit]] vuosisadan loppupuolella. Tämän jälkeen ei ainuttakaan shoshonia nähty seuraavien 50 vuoden aikana [[Yellowstone]]n pohjoispuolisilla tasangoilla. <ref name="The American">{{Kirjaviite|Tekijä=Colin F:Taylor|Nimeke=The American Indian|Julkaisija=Salamander|Vuosi=2002|Sivu=111|Tunniste=ISBN 1-84065-540-2}}</ref> Kuvaavaa
Mustajalkain johtava heimo, pieganit, teki sotaretkiä Montanan länsirajoille ja [[Idaho]]on asti. Siipiensä suojaan ja liittolaisiksiin he olivat saaneet [[gros ventresit]] ja [[sarceet]], joita oli ehditty löylyttää tasankojen aiemmissa yhteenotoissa. <ref name="Virrankoski"/> Creitä vastaan sodat jatkuivat pitkälle 1800-luvun puolelle. Flatheadit ja pend d'Oreillet yhdistettyine joukkoineen tunkeutuivat väkisin samoille metsästysmaille Montanaan kuin edellä mainitutkin. Hieman alempana absarokeet eli [[varis-intiaanit|crowt]] kuuluivat vihollisten leiriin.
|