Ero sivun ”Paavius keskiajalla” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Käyttäjän 88.115.166.182 (keskustelu) muokkaus 4517058 kumottiin |
|||
Rivi 74:
[[900-luku|900-luvulla]] syntyi Keski-Ranskassa [[Clunyn liike|Clunyn liikkeenä]] tunnettu reformiliike, jonka tarkoituksena oli nostaa paavin asemaa ja tehdä tästä maallisista hallitsijoista riippumaton, sekä saada [[simonia]] eli hengellisten virkojen ostaminen ja myyminen loppumaan. [[Cluny]]n kaupungissa sijaitsevassa luostarissa syntynyt reformiliike alkoi nopeasti levitä muuallekin Eurooppaan. Liikkeeseen kuuluvat uudistajat arvostelivat kiivaasti [[simonia]]na tunnettua kirkollisilla viroilla käytyä kaupankäyntiä.
Ensimmäinen Clunyn uudistusliikettä edustanut mies paavinistuimella oli [[Gregorius VII]].<ref>''Ihmistä suurempi : paaviuden historia'' s. 34</ref> Gregorius VII uskoi paavinistuimelle kuuluvan täydellinen hallintovalta niin kirkossa kuin koko maailmassakin.<ref>''Ihmistä suurempi : paaviuden historia'' s. 35</ref> Gregorius VII laatikin omaan käyttöönsä 27 teesiä, joiden mukaan esimerkiksi:
* Rooman kirkko ei ole koskaan erehtynyt eikä se Raamatun todistuksen mukaan voi koskaan erehtyä.
* Ainoastaan paavi voi kutsua koolle kirkolliskokouksen.
* Ainoastaan hän voi asettaa piispoja ja erottaa heidät.
* Ainoastaan hän voi muuttaa omia tuomioitaan.
* Kukaan ei voi tuomita häntä.
* Ainoastaan hän voi hyväksyä kirkkolain muutokset.
* Hän voi erottaa keisareita.
* Hän voi vapauttaa alamaiset uskollisuudenvalasta.
* Kaikkien ruhtinaiden on suudeltava paavin jalkoja.
Gregorius VII:n aikana alkoi nk. [[investituurariita]], jossa paavinistuin kävi merkittävän yhteenoton maallisen vallan kesken. Gregorius VII:n mielestä maallisella esivallalla ei ollut oikeutta asettaa piispoja ja hän julistikin tällaisella tavalla nimitetyt piispat kirkonkiroukseen.<ref>''Ihmistä suurempi : paaviuden historia'' s. 36</ref> [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] keisari [[Henrik IV]] kielsi paavin vaateen Rooman piispan yksinoikeudesta muiden piispojen erottamiseen ja vaati paavia eroamaan.<ref>''Ihmistä suurempi : paaviuden historia'' s. 37</ref> Gregorius VII kieltäytyi ja julisti Henrikin pannaan.
| |||