Wikipedia

Ero sivun ”Jacques Le Goff” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
 
== Elämä ==
Le Goffin kehitysvuodet sattuivat Euroopan historian suureen myllerrykseen. Kuitenkin hän elämänkerrassaan ''À la recherche du Moyen Âge'' (2002) kertoo miten hän selviytyi myllerryksitä lukemalla [[Walter Scoti]]n Ivanhoeta kun oli 12 vuoden ikäinen. Myöhemmin hänen tutkimustyönsä johdatti hänet uudelleen tuohon synkkänä pidettyy aikaan.
 
Pariisin vapautumisen aikaan 1944 hän menee [[Louis-le-Grand]]-lyseon valmistavalle luokalle ja tämän suoritettuaan hän läpäisee pääsykökeenpääsykokeen [[École Normale Supérieure]]en, Pariisilaiseen eliitikouluun, joka valmistaa opettajia, mutta joka on samalla toiminut myös eräänlaisena ransakalaisten älykköjen valmistuslaitoksena. Valmistuttuaan tästä korkeakoulusta toimii Le Goff opettajana, sillä vuonna 1950 hän suoritti ''aggrégation'' eli tutkinnon joka oikeuttaa lukion lehtorin virkaan ja opetustyöhön myös yliopistossa. Lisäksi hän on opiskellut ja tehnyt tutkimustyötä mm. [[Oxford]]issa, [[Ecole Français]]essa [[Rooma]]ssa, [[Lille]]n yliopistossa, [[Kaarlen yliopisto]]ssa [[Praha]]ssa.
 
Arvokkaan ja laajan tutkimus- ja opetustyönsä Le Goff on suorittanut ''École pratique des hautes études''-instituutin 6:ssa osastossa vuosina 1962-1993. Johon hänet houkutteli työskentelemään tunnetu annalistihistorioitsija [[Fernand Braudel]]. Vuonna 1972 hän seurasi Fernand Braudelia ''École des hautes Études en Sciences Sociales''-oppi- ja tutkimuslaitoksen johdossa. Tätä laitosta hän johti vuoteen 1977.
Rivi 11:
Erääna aikamme suurimpana keskiajan asiantuntijana Le Goff lukeutuu vanhaan ranskalaiseen historiankirjoituksen perinteeseen, joka yhdistää tutkimuksissaan historian ja maantieteen. Esikuvinaan hänelle on ollut hänelle läheiset Fernand Braudel (1902-1985) ja Maurice Lombard (1904-1965). Historiantutkimuksen prosessissaan Jacques Le Goff on osannut yhdistää tuloksekkalla tavalla ajan ja paikan pohdintoihin myös inhimillen näkökulman ja tämä juuri on Annalistisen koulukunnan avainteemoja.
 
Tuotannossaan Le GgoffGoff on ollut merkittävän monipuolinen. Keskeinen osa siinä on ollut historianfilosofisilla teoksilla kuten Pierre Noran kanssa yhteistyössä toimittamalla 3 osaisella ''Faire de l'histoire''-teoksella. Historian opetus on mm. [[Marc Bloch]]in tavoin ollut lähellä Le Goffin kiinnostusta ja pitkän uransa aikana hän on jatkuvasti uudistanut ja päivittänyt jo vuonna 1962 ensimmäisen kerran julkisemaansa historian oppikrjaa.
 
Vaikka Le Goff on ilmoittanut itsensä [[Agnostikko|agnostikoksi]], niin on hän yhteistyössä René Rémondin ja Calaude Santinellin kanssa laatimassa Euroopan uskonnollisen elämän historiaa.
 
Le Goff on toiminut myös Annalistisen koulukunnan lehden ''Annales d’histoire économique et sociale´´'' avustajana ja toimittajana. Hänen oppilaansa ovat uskollisesti kehitelleet Le Goffin ajatuksia ja ohjaneet historiankirjoitusta vahvaan yhteistyöhön [[antropologia]]n kanssa. Eläkkeellä Le Goff on suunnannut huomionsa antropologiaan ja hän on itsekin korostanut juuri yhteistyötä antropologian, sen tukimuksen ja filosofian kanssa.
 
== Tuotanto ==
Suuri osa Le Goffin laajasta tuotannosta on käännetty lukuisille eurooppalaisille kielille.
 
:* Les intellectuels au Moyen Age 1956
:* marchandsMarchands et banquiers au MaoyenMoyen Age 1957
:* Pour un aureautre Moyen Age 1977
:* La naissance de purgatgoire 1981
:* Imaginaire médiéval 1985
:* Faire de l'histoire (toim. yhdessä Pierre Noran kanssa) 3 osaa 1986
:* Histoire et mémoire 1988
:* L'Etat et les pouvoirs 1989
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Jacques_Le_Goff”