Ero sivun ”Karl Brandt” versioiden välillä

'''Karl Brandt''' ([[8. tammikuuta]] [[1904]] – [[2. kesäkuuta]] [[1948]]) oli [[Adolf Hitler]]in henkilökohtainen fysiatri elokuusta [[1944]] ja natsien [[Aktion T4]] -eutanasiaohjelman johtaja vuodesta [[1939]]. Valtakunnan terveys- ja saniteettikomission kenraalimajurina hän sekaantui myös ihmiskokeisiin ollessaan [[Werner Heyde]]n ja toisten natsitohtorien sijaisena.

Brandt syntyi Mülhausenissa Saksan [[Elsass]]-Lorrainen alueella (nykyisin [[Mulhouse]], [[Ranska]]a). Hänestä tuli lääketieteen tohtori [[1928]]. Hän liittyi natsipuolueeseen tammukuussa [[1932]], aja hänestä tuli [[SA]]:n jäsen [[1933]]. Hänestä tuli [[SS]]:n jäsen heinäkuussa 1934 ja hänet nimitettiin Untersturmführeriksi. Kesästä [[1934]] hän oli Hitlerin "avustava fysiatri". [[1. syyskuuta]] [[1939]], Hitler nimitti hänet varajohtajaksi [[T-4T4 eutanasiaohjelma]]aneutanasiaohjelmaan [[Philipp Bouhler]]in kanssa. Hän sai normaalit ylennykset SS:ssä tammikuussa [[1943]] hän oli kenraalimajuri. [[16. huhtikuuta]] [[1945]] [[Gestapo]] pidätti hänet, sillä hän oli siirtänyt perheensä pois Berliinistä, jotta he voisivat antautua amerikkalaisille. Berliiniläinen oikeus tuomitsi hänet kuolemaan. [[Karl Dönitz]] vapautti hänet [[2. toukokuuta]] [[1945]]. Hän joutui brittiläisten arestiin [[23. toukokuuta]] [[1945]].

Brandt joutui oikeuteen 22 muun natsitohtorin kanssa oikeuspalatsissa Nurnbergissä Saksassa. Oikeudenkäyntiä nimitettiin virallisesti Yhdysvallat vs. Karl Brandt et al., mutta tunnetaan tavallisimmin lääkärien oikeudenkäyntinä. Se alkoi [[9. joulukuuta]] [[1946]]. Brandti syytettiin "erikoisesti vastuulliseksi osallistumisestaan vankien jäädytyskokeisiin, malaria- ja kaasukokeisiin, ja moniin muihin. Häntä syytettiin myös T-4Aktion T4 eutanasiaohjelmaan ja SS:n kuulumisesta.