Päinvastoin kuin dualismi, mielenfilosofinen [[monismi (ontologinenontologia)|monismi]] katsoo, ettei mielen ja ruumiin välillä olevaa perustavaa eroa. Nykyisin yleisin monismin muoto on [[fysikalismi]].<ref name="Kim">Kim, J.: "Mind-Body Problem", teoksessa {{OCP}}</ref> Fysikalistinen monismi katsoo, että ainoa olemassa oleva substanssi on fysikaalinen.<ref name="Stol">{{Verkkoviite | Osoite=http://plato.stanford.edu/archives/win2005/entries/physicalism/ | Tekijä=Stoljar, Daniel | Nimeke=Physicalism | Julkaisu=The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Winter 2005 Edition) | Julkaisija=Center for the Study of Language and Information, Stanford University | Viitattu=19. joulukuuta 2007}}</ref> Fysikalismi voidaan kuitenkin muotoilla monella eri tavalla, kuten alla on esitetty.
Toinen monismin muoto, [[idealismi (ontologiaontologinen)|idealismi]], katsoo, että ainoa olemassa oleva substanssi on laatuaan henkinen. Vaikka puhdas idealismi, kuten esimerkiksi [[George Berkeley]]n [[subjektiivinen idealismi]], on harvinainen nykyaikaisessa länsimaisessa filosofiassa, jotkut filosofit, kuten [[William Seager]], ovat kannattaneet sen hienostuneempaa muotoa, [[panpsykismi]]ä. Sen mukaan henkiset kokemukset ja ominaisuudet ovat fysikaalisten kokemusten ja ominaisuuksien perustana.<ref>Chalmers, D: ''The Conscious Mind: In Search of a Fundamental Theory'' (1996). Oxford University Press. hardcover: ISBN 0-19-511789-1, paperback: ISBN 0-19-510553-2</ref>
[[Fenomenalismi]] on teoria, jonka mukaan ulkoisten olioiden representaatiot (tai [[aistinsisältö]]) ovat kaikki mitä on olemassa. Tällaisen näkemyksen omaksuivat ainakin joksikin aikaa [[Bertrand Russell]] ja monet [[looginen empirismi|loogiset positivistit]] 1900-luvun alkupuolella.<ref> Russell, Bertrand: ''Mysticism and Logic and Other Essays'', London: Longmans, Green. 1918.</ref>
