Ero sivun ”Puuhiili” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ism (keskustelu | muokkaukset)
kuvia
Ism (keskustelu | muokkaukset)
kuva
Rivi 4:
==Tuotanto==
[[Kuva:Charcoal pile 05.jpg|thumb|250px|Miilu ennen kuin se on peitetty turpeella tai maalla ja sytytetty, n. 1890–1900.]]
[[Kuva:Charcoal retorts cm01.jpg|thumb|200px|Nykyaikaisia retortteja Puolassa]]
Puuhiilen tuotanto tapahtuu joko [[miilu]]ssa tai [[retortti|retortissa]]. Miilumenetelmässä kuivatislaus saa tarvitsemansa lämmön miilun sisältä, kun pienen osan puuta annetaan palaa. Palamisen tarvitsema ilma päästetään säädellysti miilun sisään; menetelmässä kuivatislaus ei siis ole täysin ilmaton. Miilumetelmä on ikivanha keksintö, ja sillä tuotetaan edelleen valtaosa maapallon puuhiilestä. Yleisin miilu on kehitysmaissa vieläkin käytetty [[maamiilu]]. Siitä on kehitetty edellen tiilimiiluja ja teräsmiiluja.
Retorttimenetelmässä kuivatislaus saa tarvitsemansa lämmön ulkopuolisesta lähteestä. Lämpö johdetaan retortin sisällä olevaan puuhun joko epäsuorasti retortin metallisen seinämän läpi tai johtamalla retortin sisään kuumaa, hapetonta palokaasua. Sitä saadaan polttamalla retortin ulkopuolella erillistä polttoainetta, kuten puuta, öljyä tai kaasua. Retorttina voidaan käyttää esimerkiksi tyhjää öljytynnyriä, johon on tehty laskuränni tervaa ja muita pyrolyysin sivutuotteita, kuten terpeenejä, varten. Kuivatislauksen käynnistyttyä siinä syntyvää ja retortin ulkopuolelta talteenotettavaa [[hiilivety]]jä ja [[hiilimonoksidi]]a sisältävää pyrolyysikaasua voidaan polttaa, ja palamiskaasu johtaa takaisin retorttiin, jolloin pyrolyysin energiatalous paranee. Retorttimenetelmässä kuivatislauksen voi säätää täysin hapettomaksi, puu ei pääse palamaan, ja sekä puuhiilen että puuöljyn saanto ovat suuremmat kuin miilumenetelmässä.