Ero sivun ”George Meade” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Omq (keskustelu | muokkaukset) p kuva |
Omq (keskustelu | muokkaukset) pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2:
'''George Gordon Meade''' ([[31. joulukuuta]] [[1815]] – [[6. marraskuuta]] [[1872]]) oli USA:n armeijan ammattisotilas ja siviilissä insinööri rannikon rakennustyömailla, mukaanlukien useilla majakoilla. Hän taisteli menestyksekkäästi Seminole-sodissa ja [[Meksiko]]n-[[USA]]:n sodassa. Sisällissodassa hän oli kenraali, kohoten prikaatinkenraalista Potomacin armeijan komentajaksi. Hänet tunnetaan parhaiten siitä että hän voitti [[Robert E. Lee]]n [[Gettysburgin taistelu]]ssa kesällä [[1863]]. [[1864]]–[[1865]] Meade jatkoi [[Potomac]]in armeijan komentajana Overaland-kampanjassa ja [[Richmond]]-[[Petersburg]] kampanjassa ja [[Appomattox]]in kampanjassa mutta jäi ylipäällikkönsä kenraaliluutnantti [[Ulysses S. Grant]]in varjoon.
Meade syntyi [[Cádiz]]issa [[Espanja]]ssa kahdeksantena 11 Richard Worsam Meaden ja Margaret Coats Butler Meaden lapsesta. Hänen veljensä Richard Worsam Meade II oli tuleva laivastoupseeri. Hänen isänsä, rikas philadelphialainen kauppamies palveli Espanjassa laivastoagenttina USA:n hallitukselle, joutui taloudelliseen ahdinkoon, koska hänen tukensa Espanjassa loppui Napoleonin sotiin ja hän kuoli 1828 kun Meade oli teini-ikäinen. Hänen perheensä palasi USA:aan kuusi kuukautta isän kuoleman jälkeen taloudellisista syistä. Nuori George haki Mount Hope-instituuttiin Baltimoreen ja meni USA:n sotilasakatemiaan (West Pointiin) [[1831]], pääasiassa taloudellisista syistä. Hän valmistui 19. luokkansa 56 kadetista [[1835]]. Vuoden hän palveli 3. USA:n tykistössä Floridassa, taistellen [[seminole]]-intiaaneja vastaan, ennen kuin erosi armeijasta, uralta, jonne ei ajatellut lähteä edes West Pointiin hakiessaan. Hän työskenteli siviili-insinöörinä [[Alabama]]ssa, [[Georgia]]ssa ja [[Florida]]n rautatiellä ja sotilashallinnossa. [[31. joulukuuta]] [[1840]] hän nai Margaretta Sergeantin, John Sergeanin tyttären. He saivat seitsemän lasta (John Sergeant Meaden, eversti George Meaden, Margaret Butler Meaden, Spencer Meaden, Sarah Wise Meaden, Henrietta Meaden, ja William Meaden). Pitäessään hikistä siviilityötä mahdottoman vastanaineelle miehelle, hän meni uudestaan armeijaan [[1842]] toiseksi luutnantiksi armeijan kartoittajainsinöörien palvelukseen.
Sisällissodan alettua hänet ylennettiin kapteenista prikaatinkenraaliksi [[31. elokuuta]] [[1865]]. Hän komensi 2. prikaatia P[[ennsylvania]]n reservijoukoista, osallistui Washingonin puolustuksen rakentamiseen ja liittyi Peninsula-kampanjaa varten [[George B. McClellan]]in joukkoihin 1862. [[Seven Pinesin taistelu]]ssa [[Glendale]]ssa Meade haavoittui selkään, käteen ja kylkeen. Hän toipui haavoistaan Pohjois-[[Virginia]]n kampanjaa varten ja taisteli toisessa Bull Runin taistelussa kenraalimajuri [[Irwin McDowell]]in joukoissa.
| |||