Ero sivun ”Viimeiset kaanit” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
typo |
IA (keskustelu | muokkaukset) p w |
||
Rivi 31:
Paluu saaresta tehtiin omatekoisen purjeen avulla. Myrsky oli puhjennut ja pojilla oli kovatyö pärjätä merenkäynnissä. Pertsa pisti huonovointisen Kilun äyskäröimään, joka auttoi. Pian he näkivät väärin ohjatun [[purjevene]]en kaatuvan pari sataa metriä rannasta, Äijiänniemen kivikon luona. He nostivat vedestä nuoren naisen ja miehen, jolla oli pitkä arpi kasvoissaan. He veivät kuolemalta pelastetut rantaan, saivat yli 800 mk palkkion (vastaten Kilun isän kahden viikon palkkaa) mutta heitä vaadittiin olemaan kertomatta tapahtuneesta. Vene oli muka Liisan isän ja salaa käyttöön otettu. Poikien epäluuloisuus ja Arpinaaman pelottelu vuorottelivat heidän mielissään.
Illalla Frantsu lukee [[Viikko-Eteenpäin|Eteenpäin]]-lehdestä artikkelin [[kauppaneuvos]] Hapulan [[Hamina]]sta varastetusta veneestä ja sitten toisen artikkelin Haminassa tehdystä aseellisesta pankkiryöstöstä, jossa saalis oli pari miljoonaa markkaa. Pertsan isä keksi, että varas on lähtenyt metsään tai merelle piiloon poliisilta eikä ole jatkanut moottoripyörällä kohti [[Viipuri]]a kuten lehti arveli. Pertsa laski faktat yhteen mutta illalla Kilun kanssa pohtiessa rosvon paljastaminen ei tuntunut terveelliseltä yritykseltä - siksi päätettiin tehdä [[lentokone]]!
Tarina alkaa lentokoneen rakennushankkeena, ensin sen piti tehdä päivässä kaatopaikalla, jossa oli tykötarpeita paikalla. Rakennuspaikaksi valittiin Pettersonin [[jaala]], joka oli osin upoksissa. Kilu toivoi työltä haisevan lentokonehankkeen kuivuvan kokoon, mutta Pertsa oli pohtinut koneen tekoa ja oli kaksi vuotta aiemmin ollut isojen poikien apuna
| |||