Ero sivun ”Niskavuoren naiset (vuoden 1938 elokuva)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kippari10 (keskustelu | muokkaukset)
p kielen- yms. huoltoa AWB
Rivi 17:
| elonet = ek2jao
| sävellys = [[Harry Bergström]]
| budjetti = 1 092 753 [[Suomen markka | mk]]
}}
 
'''Niskavuoren naiset''' on [[Valentin Vaala]]n ohjaama suomalainen elokuva vuodelta [[1938]]. Se on varhaisin Niskavuori-filmatisointi. [[Niskavuori | Niskavuori-sarjan]] tapahtumien kronologiassa se on kolmas. Käsikirjoituksen tekivät [[Jaakko Huttunen]] ja [[Orvo Saarikivi]] [[Hella Wuolijoki | Hella Wuolijoen]] saman nimisen näytelmän pohjalta. Äärivasemmistolaisena pidetty Wuolijoki oli kirjoittanut näytelmän salanimellä Juhani Tervapää. Kolmen ja puolen miljoonan asukkaan Suomessa tosin paljastui pian, kuka nimimerkin takana oli.
 
Vaalan mustavalkoista elokuvaa pidetään malliesimerkkinä ohjaajan impressionistisesta tyylistä. Sen kuvakulmia on kiitetty oivaltavuudesta. Luonnonilmiöt ja vuodenaikojen vaihtelut tuovat tarinaan tenhoa. Niskavuoren naiset on nuorena kuolleen Sirkka Sarin debyytti valkokankaalla, ensimmäinen hänen kolmesta elokuvaroolistaan. Elokuva aiheutti tuoreeltaan paheksuntaa Tauno Palon ja Sirkka Sarin sänkykohtauksen takia. He esittävät naimatonta paria, jonka makaaminen samassa sängyssä haluttiin sensuroida.
 
Valentin Vaala ohjasi aiheesta värielokuvan vuonna [[1958]]; [[Niskavuoren naiset (vuoden 1958 elokuva)|Niskavuoren naiset]]. Matti Kassila tarttui aiheeseen 1980-luvulla. Elokuvan ''[[Niskavuori (elokuva) | Niskavuori]]'' ([[1984]]) ensimmäinen puolisko perustuu Niskavuoren naisiin.
 
== Henkilöt ==
 
=== Päähenkilöt ===
 
Rivi 45 ⟶ 44:
*[[Hugo Hytönen]] on ''rovasti''
*[[Otto Noro]] on ''Nikkilän isäntä''
 
 
{{juonipaljastus}}
 
== Juoni ==
 
=== Rakkaus katsoo suoraan silmiin ===
 
Vuosi on [[1931]], Suomessa eletään [[kieltolaki | kieltolain]] aikaa. Kylään tulee nuori helsinkiläinen opettajatar Ilona Ahlgren. Hän tuntee kyläläisistä ennestään opiskelutoverinsa Anna-Liisa Niskavuoren, joka on suurtilan nuorin tytär. Anna-Liisa esittelee Ilonan kylän väelle Loviisan juhlissa. Naisväki suhtautuu tulokkaaseen varauksellisesti, kyräillen, osa jopa avoimen vihamielisesti. Miesväki on mielissään, kun kylään on saatu hyvännäköinen nuori nainen. Niskavuoren isännän, Aarnen ja Ilonan välille syttyy liekki jo ensi tapaamisella. Elämäänsä tyytymätön Aarne huumaantuu Ilonan edistysmielisyydestä ja avarakatseisuudesta. Tanssiaisissa hän suorastaan villiintyy Ilonasta. Vanha emäntä Loviisa aavistaa suhteen kehittymisen ja varoittaa poikaansa. Niskavuori tarvitsee Aarnen vaimoa Marttaa ja Martan rahoja. Aarne on kuitenkin kyllästynyt avioliittoonsa ahdasmielisen ja tiukkapipoisen Martan kanssa.
 
=== Kansakoululla rytisee ===
 
Ihmisten puheluja salakuunteleva [[puhelinkeskus | sentraali-Santra]] toimii kylälehtenä, joka pitää Martan ja koko kylän ajan tasalla Aarnen ja opettajattaren suhteesta. Hän informoi myös Loviisaa Aarnen liikkeistä kansakoululla. Ilonan ja Aarnen rakkaustarinaa rakennetaan kohti huippukohtaa, jossa suhde paljastuu Martalle. Eräänä talviyönä hän saa puhelun sentraali-Santralta: ''he'' ovat nyt ''siellä''. Koulun rehtori sekä Martta ja Santra syöksyvät ryminällä kohti Ilonan pientä huoneistoa kansakoulun yläkerrassa. He vaativat Ilonaa avaamaan oven ja paljastamaan, onko Aarne ollut hänen luonaan. Ilona kieltää kaiken ja protestoi yksityisyytensä loukkaamista vastaan.
 
Loviisa tulee myös paikalle ja tyhjentää Ilonan huoneiston ylimääräisestä väestä. Hän haluaa keskustella Ilonan kanssa kahden. Hän rekisteröi välittömästi kaiken, mikä todistaa Aarnen olleen Ilonan luona. Ilona kertoo Loviisalle totuuden, jolloin Loviisa vaatii häntä lopettamaan välittömästi suhteen. Tilannetta mutkistaa entisestään se, että Ilona on raskaana; Loviisaa mukaillen hänelle ja Aarnelle on jo ehtinyt tapahtua "onnettomuus". Periaatteessa Loviisa ja Ilona tulevat hyvin toimeen keskenään, mutta olosuhteet estävät Loviisaa asettumasta Ilonan puolelle.
Rivi 73 ⟶ 70:
Amatöörinäyttelijä, Kansallisteatterin lippukassa [[Olga Tainio]] saa Loviisaansa suurta jylhyyttä; useimpien kriitikkojen mukaan juuri hän tekee näytelmän kaikista kolmesta filmatisoinnista parhaan tulkinnan, joka kiteytyy viimeiseen repliikiin, kun Loviisa katsoo portailtaan Aarnen ja Ilonan poistumista: {{sitaatti|''Ajattelin minä sanoa että älä tule haudallenikaan..... mutta tule sentään!''}}
 
Hänen suoritustaan ei ylittänyt [[Emma Väänänen]] eikä [[Rauni Luoma]]kaan, joka myönsi haastattelussa '''[[Niskavuori_%28elokuva%29Niskavuori (elokuva)|Niskavuori]]''' -elokuvaa tehtäessä, että tuo muinainen suoritus kelpaa yhä malliksi täydellisestä roolin sisäistämisestä.
 
== Lähteet ==