Ero sivun ”Liikennepolitiikka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Anr (keskustelu | muokkaukset) p Käyttäjän 212.213.178.10 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Maura Ryömä tekemään versioon. |
|||
Rivi 6:
==Autoilu kaupungeissa==
Useimmissa Suomen kaupungeissa autoilu on pääliikennemuoto. [[Pääkaupunkiseutu|Pääkaupunkiseudulla]], [[Tampere]]ella ja [[Turku|Turussa]] joukkoliikennettä kehitetään vastaamaan kaikkien kaupunkilaisten tarpeita. Tällä pyritään vähentämään liiallisen yksityisautoilun aiheuttamia ongelmia kuten ruuhkia ja saasteita. Helsingissä suurin osa moottoriliikennematkoista tehdään edelleen joukkoliikennevälineillä<ref>EMTA Barometer of Public Transport in the European Metropolitan Areas 2002. The association of European Metropolitan Transport Authorities. 2004. 48 s. Pdf-julkaisu</ref>. Muissa kaupungeissa joukkoliikenne on mitoitettu vain pakkokäyttäjien (koululaisten, vähävaraisten, vanhusten ja ajokortittomien) tarpeisiin. Tämä näkyy myös matkustajamäärissä, jotka ovat alhaisia.
Autoilun tekeminen pääliikennemuodoksi yli 100 000 asukkaan kaupunkiseuduilla vaatii seuraavia toimenpiteitä:
* Varataan 25–30% rakennetusta alueesta pysäköintiin
* Toteutetaan autoilua suosivat liikennejärjestelyt kuten liikennevalot ja liikenneympyrät
* Siirretään muu liikenne autoilun tieltä tai lakkautetaan se
* Toteutetaan moottoriväyliä, joilla autoliikenne on etuoikeutettu (kehätiet, moottoritiet)
* Keskitetään päivittäistavarakauppa ihmisten läheltä automarketteihin
Ilman näitä toimenpiteitä autoilusta tulee ruuhkaista ja se ei todennäköisesti saa kävelijöitä, pyöräilijöitä ja joukkoliikenteen käyttäjiä vaihtamaan kulkumuotoa.
==Näkemyksiä puolesta ja vastaan==
| |||