Ero sivun ”U 137 -sukellusveneselkkaus” versioiden välillä

'''Vuoden 1981 U-137 -sukellusveneselkkaus''' tapahtui [[27. lokakuuta]] vuonna [[1981]] kun [[neuvostoliitto]]lainen [[sukellusvene]] ajoi karillakarille [[Ruotsi]]n etelärannikolla noin 10 km:n päässä [[Karlskrona]]n laivastotukikohdasta.

Alus ajoi vahvasti [[kari]]lle [[Karlskrona]]n saaristossa sotilaallisella suoja-alueella Etelä-Ruotsissa. Karille ajopaikka sijaitsee [[Gåsefjärden]]issä 10 kilometrin päässsä Karlskronan laivastotukikohdasta. Ruotsin hallitus esitti välittömästi Neuvostoliitolle ankaran vastalauseen. Tapaus oli sitten [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen pahin Ruotsia kohdannut rajaloukkaus.

Aluksessa oli 59 miehistön jäsentä. Sukellusvene oli koko yön yrittänyt omin voimin päästä irti karilta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Aamulla ruotsalaiskalastaja huomasi sukellusveneen ja ilmoitti siitä poliisille. [[Neuvostoliitto]]laiset alukset seurasivat tapahtumatta aluevesirajan ulkopuolelta. Ruotsissa ihmeteltiin miten vieraan vallan sukellusvene oli ollut 15 tuntia karilla tulematta huomatuksi, sillä esimerkiksi dieselmoottoreiden jyske on täytynyt kuulua pitkälle.

Sukellusveneen komentaja Mihail Guzin ei ollut halukas yhteistyöhön karille ajosta huolimatta. 1. marraskuuta sukellusvene teki vielä kerran yrityksen päästä karilta omin voimin mutta seuraavan päivän puhkesi myrsky ja alus joutui merihätään ja pyysi apua. Neuvostosukellusvene irrotettiin karilta ruotsalaisvoimin. Komentaja Anatoli Guzin oli ruotsalaisessa torpedovene [[Västervik]]issä kuulusteltavana. Guzinin mukaan karilleajon syynä oli [[kompassi]]viasta aiheutunut navigointivirhe. Neuvostoliiton viranomaiset kertoivat samoin: kyseessä oli navigointi- ja kurssivirhe. Neuvostoliitto oli pyytänyt virallisesti anteeksi [[31. lokakuuta]]. Ulkoministeri [[Ola Ullsten]] ei väitettä hyväksynyt, ja [[Ruotsi]] lähetti Neuvostoliitolle nootin. Ruotsissa anteeksipyyntöä pidettiin [[diplomaatti]]sena voittona. Karille ajo herätti suurta huomiota koko maailmassa.

Selkkaus päättyi virallisesti [[4. marraskuuta]] kun ruotsalainen hinaaja hinasi sukellusveneen kansainväliselle vesialueelle. Seuraavana päivänä Ruotsin pääministeri [[Thorbjörn Fälldin]] teki yleisölle vakavan paljastuksen. Fälldin kertoi että sukellusvene oli todennäköisesti varustettu [[ydinase]]illa. Edellisenä päivänä ruotsalaiset ydinfyysikot olivat suorittaneet paikalla mittauksen [[gammaspektrometri]]llä ja todenneet, että sukeellusveneessä oli [[uraani]]-238:aa. Venäläinen lehdistö torjui väitteen, sanoen että mittaustulokset oli saatu tiedemiesten [[tritium]]ia sisältäneistä kellotauluista.

U 137 -sukellusvene ei ollut viimeinen neuvostoliittolainen sukellusvene joka kävi Ruotsin aluevesillä. [[1980-luku|1980-luvulla]] Ruotsi ilmoitti [[Moskova]]lle useista sukellusveneiden aluevesivierailusta; sukeltajat löysivät paikka paikoin pohjasta jälkiä, jotka vaikuttivat tulleen [[telaketju]]ista; joissakin venäläisissä kahden hengen [[pienoissukellusvene]]issä on telaketjut kovalla pohjalla liikkumista varten.

Venäläinen maanpakolaiskirjailija ja elokuvaohjaaja [[Eduard Topol]] kirjoitti aiheesta vuonna [[1984]] kirjan '''САГАДКА У-137''' (suom. '''VENÄLÄINEN SUKELLUSVENE!'''). Teksti on hyvin kriittistä tuolloista neuvostohallintoa vastaan. Erityisesti silloinen pääsihteeri [[Juri Andropov]] saa osakseen jopa henkilökohtaisia hyökkäyksiä.