Wikipedia

Ero sivun ”John Bell Hood” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ism (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
53 539 muokkausta
p linkkejä
p huoltoa , typos fixed: agress → aggress (2) AWB
Rivi 1:
[[Kuva:John B. Hood.jpg|thumb|200px|John Bell Hood]]
'''John Bell Hood''' ([[1. kesäkuuta]]? [[1831]] – [[30. elokuuta]] [[1879]]) oli [[Etelävaltiot|etelävaltioiden]] kenraali [[Yhdysvaltain sisällissota|Yhdysvaltain sisällissodassa]]. Hood tunnetaan urheudestaan, ja agressiivisuudestaanaggressiivisuudestaan taistelukentillä. Hän oli yksi armeijan parhaista prikaatin- ja divisioonankomentajista, mutta hänestä tuli tehoton hänen saatuaan suurempia sotilasyksiköitä komennettavakseen, ja hänen sotilasuransa päättyi tappioihin [[Atlanta]]n-kampanjan ja Franklin-Nashvillen kampanjan aikana.
 
Hood syntyi [[Owingsville]]ssä, [[Kentucky]]ssä, John W. Hood-nimisen lääkärin pojaksi, äitinsä oli nimeltäänTheodosia French Hood. Hän oli etelävaltioiden kenraali G. W. Smithin serkku ja kongressiedustaja Richard Frenchin veljenpoika. French järjesti Hoodille pääsyn [[West Point]]in sotilasakatemiaan, vaikka hänen isänsä ei halunnut tukea pojan sotilasuraa. Hood valmistui [[1853]], oli luokkansa 44. paras 52 oppilaasta kurinpidollisten ongelmien takia, joiden vuoksi hänet miltei erotettiin viimeisenä vuonna. Hänen luokkatovereinaan oli kolme tulevaa unionin kenraalia, jotka taistelivat hänen joukkojaan vastaan USA:n sisällissodassa.
Rivi 7:
Sisällissodan alettua [[Fort Sumter]]in pommituksella, Hood erosi armeijasta, ja päätti palvella Texasia. Hän liittyi etelävaltioiden armeijaan ratsuväenkapteenina, mutta [[30. syyskuuta]] [[1861]], hänet ylennettiin everstiksi ja 4. Teksasin jalkaväen komentajaksi.
 
Hoodista tuli prikaatinkomentaja [[20. maaliskuuta]] [[1862]] teksasilaisprikaatiin, joka oli osa konfederaation Potomacin-armeijaa. Hood ylennettiin prikaatinkenraaliksi [[3. maaliskuuta]] 1862. Hän johti Pohjois-Virginian armeijan teksasilaisprikaatia Peninsula-kampanjan aikana, sai mainetta agressiivisenaaggressiivisena komentajana, innokkaana johtamaan joukkonsa henkilökohtaisesti taistelukentälle. Hänen miehensä kutsuivat kenraalia "vanhaksi puupääksi". Gaines' Millin taistelussa [[27. kesäkuuta]], hän johti prikaatian itse taistelukentällä ja murskasi unionin linjalla, konfederaation parhaana esityksenä Seven Daysin taistelun aikana. Hood oli prikaatinsa ainoa upseeri, joka ei haavoittunut tai kuollut taistelussa. Hood sai tämän jälkeen komentoonsa divisioonan kenraali [[James Longstreet]]in [[Pohjois-Virginia]]n armeijan ensimmäisssä armeijakunnassa. Hän miltei tuhosi Popen komentaman unionin armeijan toisessa [[Bull Run]]in taistelussa, mutta joutui kiistaan Longstreetin kanssa unionilta kaapatuista ambulansseilta, ja joutui pidätetyksi. Kenraali Lee kuitenkin kumosi määräyksen, ja Hood tukikin Stonewall Jacksonin joukkojen vasenta sivustaa [[Antietamin taistelu]]ssa, jonka jälkeen [[10. lokakuuta]] [[1862]] hänet ylennettiin kenraalimajuriksi.
 
Hood menetti toisen kätensä [[Gettysburgin taistelu]]n toisena päivänä Pirunpesäksi kutsutun paikan taistelussa, ja jalkansa [[Chickamauga]]n taistelussa [[1864]]. Samana vuonna hän vammoistaan huolimatta komensi koko etelävaltioiden [[Tennessee]]n armeijaa, ja osallistui mm. [[Nashville]]n ja [[Franklin]]in taisteluihin.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/John_Bell_Hood”