Ero sivun ”Petopunkit” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tarkennusta
+w+fix
Rivi 87:
Naaraat ovat yleensä suurempia kuin koiraat, ja kokoero korostuu kun naaraat valmistautuvat munintaan. Punkeilla on viisi erilaista kehitysastetta: muna-, toukka-, protonymfi-, deutonymfi- ja aikuisaste. Toukka-asteella punkeilla on vielä vain kolme raajaparia, mutta muilla kehitysasteilla niitä on neljä. Muodoltaan petopunkit ovat tavallisesti päärynämäisiä ja pinnaltaan ne ovat kiiltävänhohtoisia. Väritykseltään petopunkkilajit ovat varsin vaihtelevia; niitä on lähes valkoisista ruskeanpunaisiin.<ref name="mansikki">[http://mansikka.netsor.fi/kasvihuone/bioltor.htm Sari Himanen: Mansikkapunkin biologinen torjunta petopunkkien avulla.] Kuopion yliopisto</ref>
 
Punkkien leuat ovat kehittyneet voimakkaiksi, jotta ne voivat tarttua tehokkaasti saaliseläimeen. Leuoissa on syömistä varten imevät suuosat. Lisäksi punkeilla on erityiset tunnistuselimet ravinnon havainnointiin. Petopunkit käyttävät ravinnokseen pääasiassa pieniä kasvinsyöjäkasveja syöviä [[hyönteiset|hyönteisiä]] ja punkkeja, mutta jotkut lajit myös [[siitepöly]]ä. Ne liikkuvat yleensä huomattavasti saalislajejaan nopeammin ja voivat kulkea pitkiä matkoja kasvustossa. Niiden on havaittu kykenevän suunnistamaan ympäristössään saalislajien ja näiden ravinnokseen käyttämien kasvien tuottamien hajusignaalien mukaan. Kuten useimmat muutkin punkkilajit, petopunkit voivat kulkeutua myös tuulen mukana pitkiä matkoja.
 
Petopunkkeja käytetään hyötykasvien [[kasvintuotanto|viljely]]ssä niin sanottujen ''tuholaisten'' [[biologinen torjunta|biologiseen torjuntaan]]. Tuholaisiksi kutsutaan hyönteisiäpieniä [[niveljalkaiset|niveljalkaisia]], jotka käyttävät ravinnokseen viljeltäviä hyötykasveja. Niitä ovat muun muassa [[vihannespunkki|vihannespunkit]], [[ripsiäiset]], [[kirvat]], [[harsosääsket]], [[jauhiaiset]] ja [[miinaajakärpäset]]. Näistä petopunkkeja voidaan käyttää ainakin kehrääjäpunkkien, ripiäisten ja jauhiasten torjuntaan. Niitä hyödynnetään pääasiassa [[kasvihuone]]viljelyssä. Tuholaistorjunnassa käytettävät petopunkit eivät vaurioita hyötykasveja, vaan saalistavat tehokkaasti niitä vahingoittavia pieniä tuholaiseläimiä.
 
Suurin osa biologisessa torjunnassa yleisesti käytettävistä petopunkeista kuuluu ''Dermanyssina'' -alalahkon heimoon ''Phytoseiidae''. Samaan alalahkoon kuuluu kuitenkin myös yleisiä loispunkkeja, kuten lintupunkki (''Dermanyssus gallinae''). Toisinaan petopunkeiksi kutsutaankin kapeammin vain ''Phytoseiidae''-heimon lajeja.