Ero sivun ”Martti Siirala” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3:
Elämäntyönsä Siirala on tehnyt erityisesti skitsofreniapotilaiden psykoterapian alalla. Hän on opiskellut mm. Sveitsissä Gaedano Benedettin johdatuksella yhdessä Allan Johanssonin ja Kauko Kailan kanssa. Tässä työssä hän on paitsi sitoutunut jakamaan suurimpaan inhimilliseen ahdinkoon ajautuneiden ihmisten kantamaa taakkaa, myös kehittänyt oman, mielen ja yhteiskunnallisen sairauden suhteita tarkastelevan filosofis-sosiologisen teoriamallin.
 
== Sosiaalipatologia ja sijaisena sairastaminen ==
 
Siiralan edustamaa näkemystä on kutsuttu ''sosiaalipatologiaksi''. Tämän mukaan ihminen on aina yhteisönsä osa. Sairaus sen sijaan syntyy tämän yhteisön ulkopuolelle ajautumisesta, sijoiltaan-joutumisesta. Tämä taas heijastelee laajempia inhimillisen kanssakäymisen vaikeuksia ja ongelmia, sukupolvelta toiselle periytyviä siirtotaakkoja. Nämä korostuvat epätoivosta, puhumatta ja kohtaamatta jäämisestä, kanssakäymisen kroonisista ongelmista, lukkiutuneista traumoista.
Rivi 11:
Siiralan ajattelu on saanut osakseen sekä vastustusta että vaikenemista. Psykiatriassa valtavirrasta poikkeavaa ajattelijaa ei oteta helposti vakavasti. Osaltaan tätä torjuntaa on saattanut provosoida myös Siiralan asenne, joka tuo jossain määrin mieleen anti-psykiarian edustajana tunnetun R. D. Laingin. Toisin kuin Laing, Siirala pitää kuitenkin mielisairautta todellisena sairautena, olkoonkin että johtaa sen alkuperän pikemminkin sosiaalisista ja antropologista tekijöistä kuin esimerkiksi omalakisista biologisista prosesseista käsin.
 
== Yhteiskunnalliset ajatukset ==
== Muita saavutuksia ==
 
Siirana [[epistemologia]] eli tieto-oppi liittyy kiinteästi hänen sosiaalipatologiseen ajatteluunsa. Siiralan mukaan todellisuus on pohjimmiltaan arvoitus, siis kartoittamaton ja tuntematon. Suurin virhe, minkä ihminen voi tehdä, on tuudittautu todellisuuden omistamisen harhaan - uskoon siitä, että asiat tiedetään jo. Tämän kaltainen väärä varmuus estää edelleenkin uuden omaksumisen liikkeen. Esimerkiksi psykiatrian alalla tämä voi näkyä biologispohjaiseen tietoon perustuvina hallintayrityksinä, joka kuitenkin hukkaa kokonaan potilaan kohtaamisen mahdollisuuden.