|
Ehkä hieman samaan tapaan on [[venäläiset|venäläisiä]] myöhemmin, jo kansanperinteestä juontuen, kutsuttu Suomessa veli venäläisiksi. Jopa Kalervon ja Untamon tarinoissa esiintyy toisinaan kolmaskin veli, joka perustaa sukunsa Venäjälle. Hän tosin ei osallistu myöhempään kärhämöintiin. <small>(esim. [[Kalevala]]: runo 41)</small>
==Timo Heikkilän teoria kertomuksen historiallisesta taustasta==
Kalervon ja Untamon sukujen välisestä selkkausta koskevissa tarinoissa on tulkittu olevan kerrostumia useista todellisista eri ryhmien vastakkainasetteluista, joita on eri aikakausina ollut Suomen maaperällä.
[[Timo Heikkilä]] arvelee, että kertomukseen Untamon ja Kalervon veljessodasta on kertynyt aineksia usealta aikakaudelta vihollisuuksista Suomen maaperällä asuneiden ryhmien välillä. Vanhimmat kerrostumat voisivat periytyä jo Baltiasta tulleen nuorakeraamisen kulttuurin eli "vasarakirveskansan" ja alkuperäisen kampakeraamisen kulttuurin yhteenotoista.
Tarujen Untamon nimi on kuitenkin myöhäisempää, ilmeisti rautakautista alkuperää, ja liittyy eräiden tutkijoiden mukaan sitä muistuttaviin lukuisiin paikannimiin, joista tunnetuin lienee [[Laitila]]n Untamala. Näitä paikannimiä on eniten [[Kokemäenjoki|Kokemäenjoen]] rannoilla ja sieltä Päijät-Hämeeseen asti ulottuvalla vyöhykkeellä, ennen tärkeän vesireitin varrella. Untamo-sukuisia paikannimiä esiintyy myös Kokemäenjoelta pohjoiseen Etelä-Pohjanmaalle asti. Laitilan Untamalassa on myös Kullervoon viittaavia paikannimiä, Kullerjärvi, Kullermäki ja Kullerkallio, jonka päällä on hauta, [[hiidenkiuas]]. Myös kansanperinne liittää Untamoa muistuttavia henkilönnimiä Untamoa muistuttaviin paikannimiin.
Kielitieteellisesti Untamo-sukuisia nimiä arvellaan germaanisiksi, ja Heikkilä arvelee, että Untamon ja Kalervon vihollisuus olisi muistumaa lähinnä rautakaudelta, jolloin Suomen maaperällä oli jonkinlaista germaanista vaikutusta. Untamon suku olisi siten kuvannut lähinnä germaanista vaikutusta saanutta läntisen ja lounaisen Suomen väestöä ja Kalervon tai Kalevan suku itäisempää, lähinnä hämäläistä tai pyyntiväestöä. Myös myöhemmät vaiheet, kuten kristinuskon ja pakanoiden vihollisuudet, ovat varmaankin vaikuttaneet näihin kertomuksiin.
[[Kuva:Gallen Kallela Kullervos Curse.jpg|200px|thumb|Akseli Gallen-Kallela:''Kullervon kirous''. Timo Heikkilä arvelee, että tapaus, jossa Kullervo ensi kertaa turvautuu ukkosen jumalaan, voisi kuvata uuden kulttuurityypin syntymää.]]
Timo Heikkilä arvelee, että Kalervon suvun tuhosta selvinnyt Kullervo olisi tavallaan henkilöitymä uudelle kulttuurin tyypille. Tämä kulttuuri olisi syntynyt itä- ja sisä-Suomen väestön keskuudessa Länsi- ja Lounais-suomalaisen väestön päästessä voitolle ja alkaessa levittäytyä. Itä- ja sisä-Suomen väestön oli selviytyäkseen pakko muodostaa itselleen uusi, sotaisempi ja miehisyyttä korostavampi kulttuuri, joka oli sekoitus omaa aikaisempaa ja länsisuomalaisten (osin germaaneilta periytyvää) kulttuuria. Tarinoiden Kullervokin lopulta kostaa ja iskee takaisin. Heikkilän mukaan tästä kulttuurityypistä tuli merkittävä tekijä myöhemmin suomalaiseksi identifioituun kulttuuriin, ja se levisi läntiseenkin Suomeen. Heikkilä arvelee, että tähän kulttuurin muutokseen on voinut liittyä muun muassa [[Ukko|miehisen ukkosenjumalan]] aseman nousu. Siitä voisi olla jopa rapistunut vihje itse kertomuksessa, nimittäin se, että Kullervo myytiin sepälle, ja vasta sepän vallassa hän vapautti itsensä loitsuilla orjuudesta. Seppä oli nimittäin [[Ilmarinen]], joka oli alun perin ukkosen jumaluus.
Heikkilän mukaan tämän kaltaisia kulttuurillisia "myönnytyksiä" ovat sisämaan asukkaat voineet joutua tekemään aikojen kuluessa useinkin, ja nämä olisivat kaikki voineet olla vuorollaan veljessodan myytin aiheena. Monesti rannikon väki on saanut uusia vaikutteita vierailta ryhmiltä, ja alkanut sitten entistä aseistetumpana ja järjestäytyneempänä ahdistaa sisämaan väkeä. Tällöin sisämaan väestö on joutunut omaksumaan uudesta kulttuurista ainakin niitä puolia, joiden ansiosta se on päässyt niskan päälle. Näiden "myönnytysten" ansiosta alkuperäisestä kulttuurista on kuitenkin jäänyt paljon jäljelle. Esimerkiksi suomalais-ugrilainen kieli on säilynyt, ja mahdolliset indoeurooppalaiset tulokkaat on moneen otteeseen sulautettu. Tällaiset "Kullervon kostot" ovat ehkä poikkeuksellisia suomalais-ugrilaisten ja indoeurooppalaisten muinaisissa suhteissa, sillä suomalais-ugrilaiset kielet ovat monissa kohtaamisissa väistyneet pysyvästi. Tämä käsitys selittää luontevasti, miksi alkujaan vierasperäinen, ankara miespuolinen ukkosjumala on juurtunut syvälle suomalaiseen mytologiaan.
==Lähde==
|
