Ero sivun ”VistaVision” versioiden välillä

VistaVision eroaa tavanomaisesta filmistä siten, että siinä kamera kuljettaa filmiä vaakasuunnassa oikealta vasemmalle, vaikka käytettävä filmi onkin normaalia 35 mm:nmillimetrin [[kinofilmi]]ä. Yhtä kuvaruutua kohden on kahdeksan [[perforaatio]]ta, jolloin kameranegatiivin kuvasuhteeksi tulee 1:1,5. Esityskopiot ovat puolestaan normaaleilla pystysuunnassa kuljetettavilla 4-perforoiduilla 35-millisillä millimetrin filmeillä, joiden kuvasuhde on joko 1:1,66 tai 1:1,85. Esityskopioiden ääni on yleensä tallennettu yksikanavaiselle optiselle ääniraidalle. Joistakin elokuvista on tehty esityskopiot myös vaakasuunnassa kuljetettavalle filmille.

Paramountin ensimmäinen VistaVisionilla kuvattu pitkä elokuva oli ''Valkea joulu'' (''White Christmas'', 1954), jonka jälkeen sillä tuotettiin runsaasti elokuvia 1960-luvun alkuun saakka. Monet aikakauden [[Alfred Hitchcock|Hitchcock-elokuvista]] kuvattiin VistaVisionilla. Menetelmä menetti kuitenkin suosiotaan halvemmille anamorfisille tekniikoille, kuten [[CinemaScope]]lle, minkä lisäksi VistaVision sai kilpailijakseen kuvalaadultaan huomattavasti parempia suurta negatiivikokoa käyttäviä formaatteja ([[Todd-AO]], [[Ultra Panavision 70]]). Viimeinen kokonaan VistaVisionilla kuvattu elokuva oli ''Viheliäiset vintiöt'' (''My Six Loves'', 1963), jonka jälkeen Paramount siirtyi käyttämään [[Technirama]]a, ja hieman myöhemmin [[Panavision]]in anamorfista optiikkaa laajakuvaelokuvissaan. Koska VistaVision-kameroista tuli erittäin halpoja 1960-luvun lopulla, formaattia käyttivät sittemmin myös erikoistehosteiden tekijät, joille VistaVisionin negatiivin suuri koko oli eduksi, sillä normaalilla 35-millisellä millimetrin filmillä niistä tuli hyvin rakeisia. Parhaita esimerkkejä VistaVision-kameroiden käytöstä tehosteissa ovat ensimmäiset [[Tähtien sota]] -elokuvat, joiden suosio antoi uutta pontta myös VistaVisionille.