Ero sivun ”Grande Armée” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
historiaa, jatkoa seuraa |
lisää historiaa, vielä jatkuu |
||
Rivi 220:
Jäljelle jäänyt preussilaisarmeija kerääntyi [[Puola]]an venäläisten kanssa. Talvisella sotaretkellä ei saavutettu paljoakaan, varsinkin [[7. helmikuuta]] päivänä käyty [[Eylaun taistelu]] aiheutti vain tappioita ilman suurtakaan muutosta sodan kulussa. Keväällä sotaretki jatkui ja [[Friedlandin taistelu]]ssa [[14. kesäkuuta]] vuonna [[1807]] Grande Armée voitti venäläiset. Seurasi [[Tilsitin sopimus]] Ranskan ja Venäjän välillä, jolloin Napoleonilla ei ollut vihollisia koko Euroopassa.
Myöhemmin 1807 Ranska hyökkäsi [[Portugali]]in, koska se ei suostunut [[Englannin mannermaasulkemus|Englannin mannermaasulkemukseen]]. Sotaretki johti kuuden vuoden [[Pyreneiden niemimaa]]n sotaan, jossa Ranska kulutti voimavarojaan. Vuonna [[1808]] Ranska yritti miehittää [[Espanja]]n, mutta [[Bailenin taistelu]]ssa espanjalaiset pysäyttivät ranskalaiset. Napoleon hyökkäsi 125 000 miehen kokoisella Grande Arméella, valloitti [[Burgos|Burgoksen]] linnoituksen ja avasivat tien [[Madrid]]iin [[Somosierran taistelu]]ssa. Armeija hyökkäsi John Mooren brittiarmeijan kimppuun, pakottaen heidät vetäytymään niemimaalta [[16. tammikuuta]] [[1809]] [[Corunnan taistelu]]n jälkeen. Kesti vielä jonkun aikaa ennenkuin ranskalaiset miehittivät myös Etelä-Espanjan.
Niemimaan sodan aikana Itävalta elpyi ja [[Frans I (Itävalta)|Frans I:n]] hovin [[Haukka (politiikka)|sodan kannattajat]] suostuttelivat Frans I:n käyttämään tilaisuutta hyväkseen ja hyökkäämään Ranskaan kun sen armeija oli sodassa. Vuoden 1809 [[huhtikuu]]ssa Itävalta hyökkäsi ilman sodanjulistusta ja yllättivät ranskalaiset. He olivat kuitenkin liian hitaita käyttääkseen tilannetta todella hyväkseen. Napoleon saapui [[Pariisi]]sta järjestämään tilanteen. Itävalta voitettiin [[Eckmühlin taistelu]]ssa ja sen joukot vetäytyivät [[Tonava]]n yli menettäen [[Regensburg]]in linnoituksen. Itävalta pysyi kuitenkin taistelukykyisenä ja Grande Armée jatkoi etenemistä. Ranskalaiset valloittivat Wienin jälleen kerran ja yrittivät ylittää Tonavan kaakossa olevan Lobau-saaren kautta, mutta hävisivät [[Aspern-Esslingin taistelu]]n, mikä oli ensimmäinen Grande Arméen tappio. Seuraava joenylitys onnistui ja [[Wagramin taistelu]]ssa ranskalaiset aiheuttivat Itävallalle 40 000 miehen tappiot. Tuli tulitauko ja myöhemmin lokakuussa [[Schönbrunnin rauha]]. Viides liittokunta oli kaatunut ja Itävalta menetti rauhan aluemuutosten seurauksena kolme miljoonaa kansalaista.
===1810-1812===
Espanjaa lukuunottamatta seurasi kolmen vuoden rauhanaika. Diplomaattinen jännitys Venäjää kohtaan johti vuonna [[1812]] sotaan. Napoleon keräsi suurimman armeijan, mitä hänen komennossaan oli koskaan ollut.
Uudessa Grande Arméessa yli puolet miehistä oli Ranskan liittolais- tai satelliittivaltioista. [[Niemen]] ylitettiin [[23. kesäkuuta]] ja armeija yritti nopealla marssilla päästä [[Michael Barclay de Tolly]]n ja [[Pjotr Bagration]]in johtamien armeijoiden väliin. Venäläiset kuitenkin pystyivät väistämään Napoleonin yrityksen. [[Moskova]]n puolustus johti suureen [[Borodinon taistelu]]un [[7. syyskuuta]], jonka Grande Armée voitti, joskin verisesti eikä saavuttanut paljoakaan. Viikkoa myöhemmin armeija saapui Moskovaan, joka oli tyhjä ja sytytetty tuleen. Moskovassa kului kuukausi, jonka aikana Venäjälle tarjottiin rauhaa. Se ei suostunut, ja armeija lähti perääntymään [[19. lokakuuta]]. Se oli vain varjo entisestään ja sitä ahdistettiin joka puolelta perääntymisen aikana. [[Berezina]]n saavutettuaan Grande Armée koostui vain noin 49 000 sotilaasta ja 40 000 osastoistaan eksyneistä, joista ei ollut paljon hyötyä taistelussa. [[Berezinan taistelu]]ssa armeijan pelastivat [[Jean Baptiste Eble]]n sillanrakentajapioneerit. Päästyään pois Venäjältä Napoleon meni suoraa päätä Pariisiin käsittelemään muuttunutta poliittista tilannetta. Alkuperäisestä 690 000 miehestä oli palannut Venäjältä vain 93 000.
[[Luokka:Ranskan sotahistoria]]
| |||