Ero sivun ”Intiaanien pakkomuutot” versioiden välillä

p
typo
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Ei muokkausyhteenvetoa
p (typo)
Kulttuurin mukautumisesta huolimatta heimojen asema ei ollut turvattu: jotkut eurooppalaissyntyiset kokivat heimojen läsnäolon uhkana rauhalle ja turvallisuudelle, koska monet intiaanit olivat taistelleet aiemmissa sodissa Yhdysvaltoja vastaan, usein Espanjan ja Englannin aseistamina. Toiset uudisasukkaat taas himoitsivat heimojen asuttamaa maata.
 
Vuoden 1830 asetuksen jälkeen valtio teki eri heimojen kanssa "sopimuksia" joiden mukaan nämä suostuivat muuttamaan länteen, mm. OklaholmaanOklahomaan ja Kansasiin. Cherokeet ilmoittivat että heidän kanssaan tehty sopimus ei ole pätevä, sillä se ei olut yhdenkään päätösvaltaisen cherokeen allekirjoittama. Georgialaisten himo päästä eroon cherokeista kiihtyi, sillä heidän maaltaan löytyi [[kultaryntäys|kultaa]]. Cherokeet julistivat maansa itsenäiseksi cherokee-valtioksi. Asiasta käytiin oikeutta [[Yhdysvaltain korkein oikeus|Korkeimmassa oikeudessa]] asti. Cherokeiden muutolle asetettiin määräaika. Sen umpeuduttua 7000 sotilasta pakotti 17 000 cherokeeta kulkemaan, enimmäkseen kävellen, pieni joukko jokilaivoilla, 1200 mailia (1800 km). Arviot kuumuuteen, vatsatauteihin ja nälkään kuolleiden määrästä vaihtelevat 424:stä (hallituksen silloinen virallinen luku) jopa 8000 henkeen. 4000 on yleisimmin kuultu arvio.
 
Vuonna 1835 seminolet kieltäytyivät lähtemästä [[Florida]]sta. Tästä syttyi ''toinen seminolesota'', joka jatkui vuoteen 1842 ja päättyi Yhdysvaltojen voittoon.