Wikipedia

Ero sivun ”Mieli–ruumis-ongelma” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
88 363 muokkausta
Käännöstä
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
88 363 muokkausta
Käännöstä
Rivi 5:
== Ratkaisuvaihtoehtoja ==
 
=== DualistisetDualistisia ratkaisutratkaisuja ===
{{pääartikkeliPääartikkeli|[[Dualismi (filosofia)|Dualismi]]}}
 
[[Dualismi (filosofia)|Dualismi]] eli kaksijakoinen näkemys on näkemys, jonka mukaan mieli ja ruumis ovat erillisiä. Sen lähtökohtana on väite, että henkiset ilmiöt ovat ei-fysikaalisia.<ref name="Du">Hart, W.D. (1996) "Dualism", in Samuel Guttenplan (org) ''A Companion to the Philosophy of Mind'', Blackwell, Oxford, 265-7. </ref> Länsimaisessa filosofiassa dualismi esiintyy ensimmäisenä [[Platon]]in ja [[Aristoteles|Aristoteleen]] teoksissa. He katsoivat, että ihmisen ”järkeä” (mielen tai sielun kyky) ei voinut identifioida samaksi kuin ruumis eikä selittää sen kautta.<ref name="Plato">Platon: ''Faidon''</ref><ref name="Rob">Robinson, H. (1983): ‘Aristotelian dualism’, Oxford Studies in Ancient Philosophy 1, 123–44.</ref> Varhaisimmat dualismin muotoilut ovat kuitenkin peräisin [[hindulainen filosofia|hindulaisen filosofian]] [[Sankhya]]- ja [[Raja-jooga|Jooga]]-koulukunnista noin vuodelta 650 eaa. Nämä koulukunnat jakoivat maailman [[purusha]]an (mieli/henki) ja [[prakrti]]in (materiaalinen substanssi).<ref name="Sa">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.experiencefestival.com/a/Sankhya/id/23117 | Nimeke=Sankhya:Hindu philosophy: The Sankhya | Tekijä=Sri Swami Sivananda}}</ref>
Rivi 27:
Samaan aikaan on kuitenkin selvää, että ihmisten henkisillä tiloilla (haluilla, uskomuksilla jne.) on kausaalisia vaikutuksia heidän ruumiiseensa ja päinvastoin: lapsi koskettaa kuumaa liettä (fysikaalinen tapahtuma), mikä aiheuttaa kipua (henkinen tapahtuma) ja saa hänet huutamaan ja vetämään kätensä pois (fysikaalisia tapahtumia). Tämä puolestaan saa aikaan pelkoa ja suojeluvaiston heräämisen lapsen äidissä (henkisiä tapahtumia) ja niin edelleen.
 
Descartesin argumentti riippuu siitä esioletuksesta, että hänen mielessään olevat ”kirkkaat ja selkeät” ajatukset ovat välttämättä tosia. Monet nykyaikaiset filosofit asettavat tämän epäilyksenalaiseksi.<ref name="CE">Dennett D., (1991), ''Consciousness Explained'', Boston: Little, Brown & Company </ref><ref name="SS"> Stich, S., (1983), ''From Folk Psychology to Cognitive Science''. Cambridge, MA: MIT Press (Bradford)</ref><ref>Ryle, G., 1949, The Concept of Mind, New York: Barnes and Noble</ref> Esimerkiksi [[Joseph Agassi]] on katsonut, että 1900-luvun alkupuolelta lähtien tehdyt tieteelliset löydöt ovat kumonneet sen ajatuksen, että ihmisellä olisi etuoikeutettu pääty omiin ajatuksiinsa. Jo [[Sigmund Freud]] osoitti, että psykologisesti koulutettu havainnoija kykeni ymmärtämään henkilön alitajuisia motivaatioita paremmin kuin henkilö itse. [[Pierre Duhem]] on osoittanut, että tieteenfilosofi voi tuntea henkilön käyttämät menetelmät paremmin kuin henkilö itse, kun taas [[Bronislaw Malinowski]] on osoittanut, että antropologi voi tuntea henkilön tavat ja tottumukset paremmin kuin henkilö itse. Malinowskin mukaan myös nykyaikaisen psykologian kokeet, joissa henkilölle aiheutetaan näköaistimuksia olemattomista esineistä, johtavat Descartesin argumentin hylkäämiseen, koska niiden perusteella tieteilijät voivat kuvata henkilön havaintoaistimukset paremmin kuin henkilö itse.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Agassi, J. | Nimeke=La Scienza in Divenire | Julkaisija=Armando | Julkaisupaikka=Rome | Vuosi=1997}}</ref>
 
<!--▼
[[Pierre Duhem|Duhem]] has shown that a philosopher of science can know a person's methods of discovery better than he does, while [[Bronislaw Malinowski|Malinowski]] has shown that an anthropologist can know a person's customs and habits better than he does. He also asserts that modern psychological experiments that cause people to see things that are not there provide grounds for rejecting Descartes' argument, because scientists can describe a person's perceptions better than he can.<ref>{{cite book | author=Agassi, J. | title=La Scienza in Divenire | publisher=Armando | location=Rome | year=1997}}</ref>
-->▼
==== Muita dualismin muotoja ====
 
Rivi 65 ⟶ 63:
===== Identiteettiteoria =====
[[Kuva:Anomalous_Monism.png|thumb|right|250px|Klassinen [[identiteettiteoria]] ja [[anomaalinen monismi]] vertailussa. Identiteettiteoriassa jokainen yhden henkisen [[tyyppi ja token|tyypin tokenin]] instantiaatio vastaa (nuolten osoittamasti) yhden fysikaalisen tyypin fysikaalista tokenia. Anomaalisessa monismissa token–token -vastaavuudet voivat olla tyyppi–tyyppi -vastaavuuksien ulkopuolella. Tuloksena on token-identiteetti.]]
{{Pääartikkeli|[[Identiteettiteoria|Tyyppi-identiteettiteoria]]}}
 
[[Tyyppi-fysikalismi eli tyyppi-identiteettiteoria]] on [[J. J. C. Smart|John Smartin]]<ref name="Smart"/> ja [[Ullin Place]]n<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Place, Ullin | Otsikko=Is Consciousness a Brain Process? | Julkaisu=British Journal of Psychology | Vuosi=1956}}</ref> kehittämä teoria, joka oli suora vastaus behaviorismin epäonnistumiselle. Smart ja Place katsoivat, että jos henkiset tilat ovat jotain aineellista, mutta eivät käyttäytymistä, tällöin henkiset tilat ovat todennäköisesti identtisiä aivojen tilojen kanssa. Yksinkertaistetusti: henkinen tila ''M'' ei ole mitään muuta kuin aivojen tila ''B''. Henkinen tila ”haluan kupin kahvia” ei näin olisi muuta kuin ”tiettyjen neuronien käynnistyminen tietyissä aivojen osissa”.<ref name="Smart">{{Lehtiviite | Tekijä=Smart, J. J. C. | Otsikko=Sensations and Brain Processes | Julkaisu=Philosophical Review | Vuosi=1956}}</ref>
 
<!--
Huolimatta sen lähtökohtaisesta vakuuttavuudesta, identiteettiteoria kohtaa ongelmia [[moninkertainen realisoituvuus|moninkertaisen realisoituvuuden]], jonka muotoili ensimmäisenä [[Hilary Putnam]], muodossa.<ref name="Pu"/> On selvää, että ihmisten lisäksi myös monet muut eläinlajit voivat esimerkiksi tuntea kipua. On kuitenkin epätodennäköistä, että kaikki nämä moninaiset organismit olisivat kipua tuntiessaan samassa aivotilassa. Tällöin vaikuttaa siltä, ettei kipu voi vastata jotain tiettyä aivotilaa. Näin identiteettiteorialla ei ole empiiristä pohjaa.<ref name="Pu"/>
Despite its initial plausibility, the identity theory faces a strong challenge in the form of the thesis of [[multiple realizability]], first formulated by [[Hilary Putnam]].<ref name="Pu" /> It is obvious that not only humans, but many different species of animal can, for example, experience pain. However, it seems highly unlikely that all of these diverse organisms with the same pain experience are in the same identical brain state. And if the latter is the case, then pain cannot be identical to a specific brain state. The identity theory is thus empirically unfounded.<ref name="Pu" />
 
Tästä huolimatta kaikkia identiteettiteorioita ei välttämättä tarvitse hylätä. [[Token-identiteettiteoria|Token-identiteettiteorioiden]] mukaan sen tosiseikan, että tietty aivotila yhdistyy vain yhteen henkilön henkiseen tilaan, ei tarvitse merkitä sitä, että henkisten tilojen tyyppien ja aivotilojen tyyppien välillä pitäisi olla absoluuttinen vastaavuus. [[Tyyppi ja token|Tyyppi–token]] -erottelua voidaan havainnollistaa yksinkertaisella esimerkillä: sana ”kissa” sisältää neljää tyyppiä olevia kirjaimia (''k'', ''i'', ''s'', ''a'') ja viisi kirjaintokenia (esiintymää), kun kirjaimella ''s'' on kaksi tokenia. Token-identiteettiteoriassa ajatus on, että ainoastaan henkisten ilmiöiden partikulaariset tokenit eli esiintymät ovat identtisiä fysikaalisten tapahtumien partikulaaristen esiintymien kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Smart, J. J. C. | Osoite=http://plato.stanford.edu/archives/sum2002/entries/malebranche | Nimeke=Identity Theory | Julkaisu=The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Summer 2002 Edition) | Viitattu=19. joulukuuta 2007}}</ref> Anomaalinen monismi ja useimmat muut ei-reduktiivisen fysikalismin muodot ovat token-identiteettiteorioita.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Davidson, D.| Nimeke=Subjective, Intersubjective, Objective | Julkaisija=Oxford University Press | Julkaisupaikka=Oxford | Vuosi=2001 | Tunniste=ISBN 88-7078-832-6}}</ref> Näistä ongelmista huolimatta tyyppi-identiteettiteoria on herättänyt edelleen kiinnostusta, ennen kaikkea [[Jaegwon Kim]]in vaikutuksen ansiosta.<ref name="Smart"/>
 
On the other hand, even granted all above, it does not follow that identity theories of all types must be abandoned. According to ''token identity'' theories, the fact that a certain brain state is connected with only one "mental" state of a person does not have to mean that there is an absolute correlation between ''types'' of mental states and ''types'' of brain state. The ''type-token distinction'' can be illustrated by a simple example: the word "green" contains four types of letters (g, r, e, n) with two tokens (occurrences) of the letter ''e'' along with one each of the others.
The idea of ''token identity'' is that only particular ''occurrences'' of mental events are identical with particular ''occurrences'' or tokenings of physical events.<ref> Smart, J.J.C, [http://plato.stanford.edu/archives/sum2002/entries/malebranche "Identity Theory"], ''The Stanford Encyclopedia of Philosophy'' (Summer 2002 Edition), Edward N. Zalta (ed.)</ref> Anomalous monism (see below) and most other ''non-reductive physicalisms'' are token-identity theories.<ref> {{cite book | author=Davidson, D.| title=Subjective, Intersubjective, Objective | publisher=Oxford University Press | location=Oxford | year=2001 | id=ISBN 88-7078-832-6 }}</ref> Despite these problems, there is a renewed interest in the type identity theory today, primarily due to the influence of [[Jaegwon Kim]].<ref name="Smart" />
-->
===== Funktionalismi =====
 
{{Pääartikkeli|[[Funktionalismi (mielenfilosofiafilosofia)|Funktionalismi]]}}
 
Funktionalismin muotoilivat [[Hilary Putnam]] ja [[Jerry Fodor]] vastauksena identiteettiteorian puutteisiin.<ref name="Pu">Putnam, Hilary (1967). "Psychological Predicates", teoksessa W. H. Capitan and D. D. Merrill, eds., ''Art, Mind and Religion'' (Pittsburgh: University of Pittsburgh Press.</ref> Putnam ja Fodor näkivät henkiset tilat empiirisen [[komputationalismi]]n mukaisesti.<ref name="Block">Block, Ned: "What is functionalism", teoksessa ''Readings in Philosophy of Psychology'', 2 vols. Vol 1. (Cambridge: Harvard, 1980).</ref> Suunnilleen samoihin aikoihin [[D. M. Armstrong]] ja [[David Kellogg Lewis]] muotoilivat funktionalismin muodon, joka analysoi [[arkipsykologia]]n käyttämiä käsitteitä niiden funktionaalisten roolien perusteella.<ref> Armstrong, D., 1968, ''A Materialist Theory of the Mind'', Routledge.</ref> Wittgensteinin merkitystä koskevat ajatukset johtivat funktionalismin hyödyntämiseen merkitysteoriana. Tätä kehittivät [[Wilfrid Sellars]] ja [[Gilbert Harman]]. Psykofunktionalismi puolestaan on [[naturalismi (ontologia)|naturalistisen]] mielenfilosofian omaksuma lähestymistapa, joka liitetään [[Jerry Fodor]]iin ja [[Zenon Pylyshyn]]iin.
Rivi 84 ⟶ 81:
===== Ei-reduktiivinen fysikalismi =====
 
{{Pääartikkeli|[[Anomaalinen monismi]]|[[emergenssi]]}}
 
Monet filosofit seuraavat kaksi oletusta mielen ja ruumiin suhteesta todeksi: 1) fysikalismi on totta ja henkisten tilojen tulee olla fysikaalisia tiloja, mutta 2) kaikki reduktionistiset ratkaisuehdotukset ovat epätyydyttäviä: henkisiä tiloja ei voi redusoida käyttäytymiseen, aivojen tiloihin tai funktionaalisiin tiloihin.<ref name="Stol"/> Herää siis kysymys, voiko olla olemassa ei-reduktiivista fysikalistista ratkaisua. [[Donald Davidson (filosofi)|Donald Davidson]]in [[anomaalinen monismi]]<ref name="Davidson">{{Kirjaviite | Tekijä=Davidson, Donald | Nimeke=Essays on Actions and Events | Julkaisija=Oxford University Press | Vuosi=1980 | Tunniste=ISBN 0-19-924627-0}}</ref> on eräs yritys muotoilla tällainen fysikalismi.
 
[[Emergenssi|Emergentismi]] on ei-reduktiivisen fysikalismin muoto, joka soveltaa emergenssin käsitettä mielen ja ruumiin suhteeseen. Emergenssi on alun perin filosofinen ja nykyään yhä voimakkaammin olemassaolon [[systeemi|systeemeihin]] liittyvä käsite, joka tarkoittaa tietystä kokonaisuudesta nousevaa ja syntyvää uutta ilmiötä, ominaisuutta tai toiminnan tasoa. Muutosta alatason (yksinkertaisista) säännöistä ylätason (kompleksiseksi) kehittyneeksi järjestelmäksi kutsutaan emergenssiksi. Emergenssi tarjoaa näin yhden ratkaisun sille, kuinka kompleksimpikompleksisempi mieli voi "nousta"”nousta” tai "syntyä"”syntyä” alatasolla olevasta ruumiista.▼
Kaikkien ei-reduktiivisten fysikalistien jakama perusajatus on ajatus [[supervenienssi]]stä. Sen mukaan henkiset tilat supervenioivat fysikaalisia tiloja, mutta niitä ei voida palauttaa niihin. Supervenienssi kuvaa näin funktionaalisen riippuvuuden: henkisissä tiloissa ei voi tapahtua muutosta ilman jotain muutosta fysikaalisissa tiloissa.<ref>Stanton, W.L. (1983) "Supervenience and Psychological Law in Anomalous Monism", ''Pacific Philosophical Quarterly'' 64: 72-9.</ref>▼
 
Samanlaisia ongelmia voidaan kuitenkin erottaa myös muilta ontologian tasoilta: yhtä hyvin voitaisiin puhua atomi–molekyyli-ongelmasta tai solu–elin-ongelmasta. Ongelman jäsentämistä vaikeuttaa se, että ruumiista tulee tietoisia vähintään kahden emergentin siirtymän kautta: elävä hermosto → tajuisuus → tietoisuus. Näissä on kysymys vahvasta emergenssistä.▼
▲<!--
Emergentism is a form of "nonreductive physicalism" that involves a layered view of nature, with the layers arranged in terms of increasing complexity and each corresponding to its own special science. Some philosophers hold that emergent properties causally interact with more fundamental levels, while others maintain that higher-order properties simply supervene over lower levels without direct causal interaction. The latter group therefore holds a stricter definition of emergentism, which can be rigorously stated as follows: a property P of composite object O is emergent if it is metaphysically possible for another object to lack property P even if that object is composed of parts with intrinsic properties identical to those in O and has those parts in an identical configuration.
 
Sometimes emergentist use the example of water having a new property when Hydrogen H and Oxygen O combine to form H20 (water). In this example there "emerges" a new property of a transparent liquid that would not have been predicted by understanding hydrogen and oxygen as a gas, but physicists would claim that they could predict outcome of these two elements combining so it may not be the best of examples. But such is to be a similar case with physical properties of the brain giving rise to a mental state. Emergentists try to solve the notorious mind-body gap this way. One problem for emergentism is the idea "causal closure" in the world that does not allow for a mind-to-body causation. <ref>Jaegwon Kim, Philosophy of Mind, Westview Press; 2 edition (July 8, 2005) ISBN-10: 0813342694</ref>
▲-->
 
▲Kaikkien ei-reduktiivisten fysikalistien jakama perusajatus on ajatus [[supervenienssi]]stä. Sen mukaan henkiset tilat supervenioivat fysikaalisia tiloja, mutta niitä ei voida palauttaa niihin. Supervenienssi kuvaa näin funktionaalisen riippuvuuden: henkisissä tiloissa ei voi tapahtua muutosta ilman jotain muutosta fysikaalisissa tiloissa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Stanton, W. L. (1983)| "Otsikko=Supervenience and Psychological Law in Anomalous Monism", ''| Julkaisu=Pacific Philosophical Quarterly'' | Numero=64: | Vuosi=1983 | Sivut=72-9.79}}</ref>
 
==== Eliminatiivinen materialismi ====
Rivi 94 ⟶ 100:
{{Pääartikkeli|[[Eliminatiivinen materialismi]]}}
 
Eliminatiivinen materialismi on näkemys, jonka mukaan mielen tiloja kuvaavilla käsitteillä ei ole neuraalisia vastineita.<ref name="Ramsey">{{Verkkoviite | Osoite=http://plato.stanford.edu/entries/materialism-eliminative/ | Nimeke=Eliminative Materialism | Tekijä=William Ramsey | Tiedostomuoto= | Selite= | Julkaisu=Stanford Encyclopedia of Philosophy | Ajankohta=9.10.2007 | Julkaisupaikka= | Julkaisija= | Viitattu=}}</ref> Eliminatiivinen materialismi karttaa mielen toimintaa koskevan arkitiedon eli niin sanotun [[arkipsykologia]]n käyttöä tieteellisen tarkastelun lähtökohtana.,<ref name="Ramsey"/> koska se katsoo tällaisen psykologian esittävän kognition joidenkin puolien luonteen virheellisesti. Eliminatiiviset materialistit pitävät arkipsykologiaa falsifioitavana teoriana muiden joukossa, ja katsovat sen falsifioituvan kognitiivis-neurotieteellisen tutkimuksen edetessä. Samalla meidän tulee hylätä monet arkikielen henkisiä ilmiöitä kuvaavat käsitteet, jotka aiemmin on otettu annettuina, kuten [[uskomus]], [[tietoisuus]], [[tunne]], [[kvalia]] tai [[propositionaalinen asenne]].
<!--
If one is a materialist but believes that not all aspects of our common sense psychology will find reduction to a mature cognitive-neuroscience, and that a non-reductive materialism is mistaken, then one can adopt a final, more radical position: eliminative materialism.
 
Eliminativistit, kuten [[Patricia Churchland|Patricia]] ja [[Paul Churchland]], katsovat, että vaikka arkipsykologia tulkitsee kognition toimivan lauseita käsittelemällä, [[neuroverkot|neuroverkkoteoriat]] ja [[konnektionismi]] osoittautuvat täsmällisemmiksi esityksiksi siitä, kuinka aivot toimivat.<ref name="Pat">{{Kirjaviite | Tekijä=Churchland, Patricia | Nimeke=Neurophilosophy: Toward a Unified Science of the Mind-Brain | Julkaisija=MIT Press | Vuosi=1986 | Tunniste=ISBN 0-262-03116-7}}</ref> Churchlandit viittaavat usein muiden suosittujen mutta historian saatossa virheellisiksi osoitettujen teorioiden ja ontologioiden kohtaloon. Esimerkiksi ptolemaiolainen tähtitiede palveli planeettojen liikkeiden selittämisessä ja myös karkeassa ennustamisessa vuosisatoja, mutta lopulta tämä malli hylättiin ja kopernikaaninen malli korvasi sen. Churchlandien mukaan sama eliminointi odottaa käsitystä, jonka mukaan mieli olisi lauseiden käsittelijä ja ajattelu ja käyttäytyminen lauseiden kaltaisten tilojen nimeltä ”propositionaaliset asenteet” käsittelyn tulosta.<ref name="Paul">{{Lehtiviite | Tekijä=Churchland, Paul | Otsikko=Eliminative Materialism and the Propositional Attitudes | Julkaisu=Journal of Philosophy | Vuosi=1981 | Sivut=67–90}}</ref><ref name="Pat"/>
There are several varieties of eliminative materialism, but all maintain that our common-sense "[[folk psychology]]" badly misrepresents the nature of some aspect of cognition. Eliminativists regard folk psychology as a falsifiable theory, and one likely to be falsified by future cognitive-neuroscientific research. Should better theories of the mental come along they argue, we might need to discard certain basic common-sense mental notions that we have always taken for granted, such as [[belief]], [[consciousness]], [[emotion]], [[qualia]], or [[propositional attitudes]].
 
Eliminativists such as [[Patricia Churchland|Patricia]] and [[Paul Churchland]] argue that while folk psychology treats cognition as fundamentally sentence-like, the non-linguistic vector/matrix model of neural network theory or [[connectionism]] will prove to be a much more accurate account of how the brain works.<ref name="Pat" />
 
The Churchlands often invoke the fate of other, erroneous popular theories and [[ontology|ontologies]] which have arisen in the course of history.<ref name="Pat" /><ref name="Paul" /> For example, Ptolemaic astronomy served to explain and roughly predict the motions of the planets for centuries, but eventually this model of the solar system was eliminated in favor of the Copernican model. The Churchlands believe the same eliminative fate awaits the "sentence-cruncher" model of the mind in which thought and behavior are the result of manipulating sentence-like states called "[[propositional attitudes]]."
-->
<!--
==== Reduktionismi ====
Rivi 124 ⟶ 123:
 
Panpsykismi olettaa, että kaikki aine on pohjimmiltaan tietoista, ja selittää inhimillisen tietoisuuden sillä, että tietoisuus olisi ”idullaan” jo atomeissa ja kvarkeissa. Ongelmana tässä on se, että tietty kontingentti potentia reifioidaan; toinen ongelma on se, että elävyydestä tehdään ontologisesti perustava ominaisuus.<ref>Cunningham 2001: 66.</ref> Vaikka tietoisuuden olemassaolo edellyttää aivoja, jotka viime kädessä koostuvat atomeista, ei voida olettaa, että tuo tietoisuus olisi jo jonkinlaisessa lievemmässä muodossa maailmankaikkeuden kaikkien atomien ominaisuus.
 
=== Emergenssi ===
 
{{Pääartikkeli|[[Emergenssi]]}}
 
▲Emergenssi on alun perin filosofinen ja nykyään yhä voimakkaammin olemassaolon [[systeemi|systeemeihin]] liittyvä käsite, joka tarkoittaa tietystä kokonaisuudesta nousevaa ja syntyvää uutta ilmiötä, ominaisuutta tai toiminnan tasoa. Muutosta alatason (yksinkertaisista) säännöistä ylätason (kompleksiseksi) kehittyneeksi järjestelmäksi kutsutaan emergenssiksi. Emergenssi tarjoaa näin yhden ratkaisun sille, kuinka kompleksimpi mieli voi "nousta" tai "syntyä" alatasolla olevasta ruumiista.
 
▲Samanlaisia ongelmia voidaan kuitenkin erottaa myös muilta ontologian tasoilta: yhtä hyvin voitaisiin puhua atomi–molekyyli-ongelmasta tai solu–elin-ongelmasta. Ongelman jäsentämistä vaikeuttaa se, että ruumiista tulee tietoisia vähintään kahden emergentin siirtymän kautta: elävä hermosto → tajuisuus → tietoisuus. Näissä on kysymys vahvasta emergenssistä.
 
== Naturalismi ja sen ongelmat ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Mieli–ruumis-ongelma”