Ero sivun ”Carl Gustaf Armfelt (vanhempi)” versioiden välillä

pois kannanottoa
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Ei muokkausyhteenvetoa
(pois kannanottoa)
{{Sotilashenkilö
| nimi = Carl Gustaf Armfelt vanhempi)
| elinvuodet = [[9. marraskuuta]] [[1666]], [[Inkeri]] – k.. [[24. lokakuuta]], [[1736]]
| kuva = [[Kuva:Carl Gustaf Armfeldt.jpg|200px]]
| lisänimi =
| siviilissä =
}}
'''Carl Gustaf Armfelt''' vanhempi (nimi kirjoitetaan myös ''Armfeldt'', s. [[9. marraskuuta]] [[1666]], [[Inkeri]] – k.. [[24. lokakuuta]], [[1736]] [[Isnäs]]in kartano, [[Pernaja]]) oli suomalainen [[vapaaherra]] ([[1731]]) ja jalkaväenkenraali ([[1735]]). Armfelt oli everstiluutnantti [[Gustaf Armfelt]]in ja [[Anna Elisabeth Brakel]]in poika ja naimisissa vuodesta [[1700]] [[Lovisa Aminoff]]in kanssa.
 
Armfelt yleni kapteeniksi Ranskan armeijassa viettämänsä kahdentoista vuoden aikana. Palattuaan kotiin [[Suuri Pohjan sota|suuren Pohjan sodan]] sytyttyä hänet nimitettiin Suomen armeijan kenraaliadjutantiksi. Vuonna [[1713]] hänestä tuli Suomen armeijan ylipäällikkö ja hän oli sen komentajana [[Kostianvirran taistelu|Kostianvirran]] ja [[Napuen taistelu|Napuen]] taisteluissa.
Armfelt ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna [[1717]]. Hän komensi armeijaa, jonka tehtävänä oli hyökätä pohjoiseen Norjaan ja valloittaa [[Trondheim]] seuraavana vuonna. [[Kaarle XII|Kuninkaan]] kaaduttua [[Fredriksten]]in linnoituksen piirityksessä marraskuun lopussa Armfelt sai käskyn perääntyä. Lumimyrsky yllätti armeijan paluumatkalla tuntureiden yli, ja suurin osa sotilaista paleltui.
 
Armfeltin kunniaksi voidaan todeta, että häntäArmfeltia pidettiin omana aikana sotasankarina, varsinkin sodan jälkeen, eikä toista yhtä kyvyttömänhäntä kenraali Lybeckerin tavoin laitettu sotaoikeuteen tappioista. Armfelt oli kuitenkin vastuussa taktisesta taitamattomuudesta, muttei sentään Lybeckerin tavoin tapattanut omia hevosiaan. Silti Armfelt lienee kiistatta Suomen historian huonoimpien sotilasjohtajien joukossa.
 
{{tynkä/Historia}}
1 464

muokkausta