'''Nominatiivi''' eli nimentö on [[Nominatiivi-akkusatiivi-kielet|nominatiivi-akkusatiivi-kielten]] [[nomini]]en eli [[substantiivi]]en, [[adjektiivi]]en, [[pronomini]]en ja [[numeraali]]en perusmuotosijamuoto. Tämä sijamuoto esiintyy useimpien kielten [[kielioppi|kieliopeissa]].
Nominatiivi vastaa yleensä seuraaviin kysymyksiin:
Rivi 9:
* millaiset?
Nominatiivi on sanan semanttisesti neutraalein muoto ja usein [[Morfologia|morfologisestikin]] vähiten merkattu. Esim. [[Suomen kieli|Suomen kielessä]] yksikön nominatiivilla ei ole lainkaan sijapäätettä,ja(talo-ø). monikonMonikon nominatiivin pääte on ''-t'' (talo-t), joka on alkuperältään monikon tunnus. Tosin poikkeuksiakin on; esim. [[Islannin kieli|islannin kielen]] maskuliinisukuisen substantiivin "hevonen" yksikön epämääräinen nominatiivimuoto on "hest-ur" (normaalissa kirjoituksessa väliviivaa ei merkitä), kun taas saman sanan yksikön epämääräinen akkusatiivimuoto kuuluu pelkästään "hest".
Esimerkki nominatiivista:
''kukka'' : ''kukat''.
Nominatiivia käytetään ennen kaikkea [[subjekti]]n ja [[predikatiivi]]n sijana ('''''Lapsi''' on '''vilkas''''') sekä intransitiivi- ja transitiiviverbien [[subjekti]]n ('''Mies''' juoksee, '''Mies''' syö omenaa) sijana. Lisäksi nominatiivi esiintyy taipumattoman appositioattribuutin sijana ('''''Tohtori''' Mäkelä ilmoitti asiasta '''tarkastaja''' Niemiselle'') ja puhuttelun sijana (''Älä, '''hyvä ystävä''', ole noin hupsu!''). Niin kutsutussa status-lauseenvastikkeessa esiintyy nominativus absolutus eli irrallinen nominatiivi (''Siinä hän istui '''pää''' täynnä ajatuksia'').
