Ero sivun ”Solunjakautuminen” versioiden välillä

[[Kuva:Vakoutumisuurre3.jpg|right|thumb|Vakoutumisuurre]]

Eläinsoluissa ja monissa yksisoluisissa eukaryooteissa vakoutumisuurre on sytokineesin ensimmäinen näkyvä muutos. Siinä solun pintaan muodostuu anafaasissa ensin heikko ura, joka syvenee jakaen lopulta sytoplasman kahtia. Vakoutumisuurre on seurausta solukalvon [[sytoplasma]]puolelle muodostuvan supistumiskykyisen renkaan kutistumisesta, joka kuroo mukanaan solukalvoa.<ref>Campbell & Reese 2002.</ref> Sytoplasmassa sijaitsevat [[vesikkeli]]t fuusioituvat renkaan lähellä olevaan kalvoon, jotta jakautumisessa ei menetettäisi kalvopinta-alaa.<ref name=Alberts>Alberts ''et al''. 2002.</ref><ref name="Cooper">Cooper & Hausman 2004.</ref>

 

Supistumisrengas muodostuu [[aktiinifilamentti|aktiinifilamenteista]] ja [[myosiini]] II:sta, sekä muista proteiineista, jotka osallistuvat renkaan rakenteeseen ja säätelyyn. Proteiineista osa aktivoi sytokineesia ja tumasukkulan toimintaa. Mitoosin lopussa solun aktiinifilamentit ja myosiini II, järjestäytyvät sytoplasmassa muodostaen rengasrakenteen. Niiden asettautuminen limittäin ja lipuminen toistensa ohi saa aikaan rengasta supistavan voiman. Renkaan poikkileikkauksen tiheys ei muutu kuroutumisen aikana, koska aktiinifilamenttit järjestäytyvät jatkuvasti uudelleen.<ref name=Alberts/>

 

[[Kuva:Supistumisrengas3.jpg|right|thumb|300px|Supistumisrengas]]

Supistumisrenkaan paikan ja samalla solun jakautumistason määrittää mitoosin aikana muodostunut [[tumasukkula]] ja sen [[mikrotubulus|mikrotubulukset]]. Solutyypistä riippuu, mikä tumasukkulan osa määrää jakautumiskohdan, mutta se muodostuu yleensä samaan tasoon [[metafaasilevy]]n kanssa. Keskellä limittyvät mikrotubulukset saattavat tarjota kulkureitin [[moottoriproteiini|moottoriproteiineille]], jotka kuljettavat supistumisrenkaan säätelijöitä ja uutta kalvoa oikeaan kohtaan. Kuitenkaan ei olla varmoja molekulaarisesta mekanismista, kuinka paikka määrittyy.<ref name=Alberts/> <ref name="Cooper"/>