Ero sivun ”Hyrynsalmen–Kuusamon kenttärata” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tve4 (keskustelu | muokkaukset)
kyllä tähänkin {{Rataosa}}n voi laittaa
Tve4 (keskustelu | muokkaukset)
p kannattaa käyttää <ref name=" ">-tägejä jos lähde toistuu samana
Rivi 32:
Rata kulki [[Hyrynsalmi|Hyrynsalmen]], [[Suomussalmi|Suomussalmen]], [[Taivalkoski|Taivalkosken]] ja [[Kuusamo]]n kuntien kautta, ja Hyrynsalmi–Kuusamo-osuuden yhteispituus oli noin 178 kilometriä. Rata rakennettiin osittain [[sotavanki]]en pakkotyönä, mistä kertovat yhä tänäkin päivänä radan linjauksen varrella näkyvät joukkohaudat. Tämän vuoksi kenttärata sai puhekielessä nimekseen ''Kuolemanrata''.
 
Rakentamisesta vastasivat Saksan Lapin Armeijan [[pioneeri]]joukot. Rata alkoi Valtionrautateiden [[Hyrynsalmi|Hyrynsalmen]] asemalta, johon tuolloin keskeneräinen [[Ämmänsaaren rata|Taivalkosken-Ämmänsaaren rata]] päättyi. Myöhemmin rakennettu leveäraiteinen Hyrynsalmi–[[Taivalkoski]]-osuus seurasi kenttäradan pohjaa aina [[Korvuan asema]]lle saakka. Radan päätekohta oli lähellä [[Kuusamo]]n nykyistä keskustaa. Saksalaiset suunnittelivat radan jatkamista 130 kilometrillä aina [[Kiestinki]]in saakka. Suomen rautatiehallitus ja Saksan armeija sopivat radan jatkamisesta Kiestinkiin 21. tammikuuta 1943<ref name="VA4-2007">VenäjänAika 4/2007 ss.60-63</ref>.
 
Korvualta pohjoiseen linjaus kulki myöhempää Taivalkosken rataa idempänä reittiä Yli-Outujoki - Iijoki - Isokumpu - Harjajoki - Inkee eteläinen - Inkee pohjoinen - Käsmä - Penttilänvaara - Säkkinen - Kuusamo - Vanttaja<ref>VenäjänAika 4/name="VA4-2007 ss.60-63<"/ref>.
 
Rata ja asemat tuhottiin saksalaiset räjäytivät saman vuoden alussa käyttöön otetun radan asemineen vetäytyessään syksyllä [[1944]]<ref>VenäjänAika 4/name="VA4-2007 ss.60-63<"/ref>. Radan kalusto luovutettiin Neuvostoliitolle rauhansopimuksen mukaan Suomeen jääneenä saksalaisena omaisuutena. Saksalaisella perusteellisuudella tehdyn miinoituksen takia kiskotuksen purkaminen osoittautui niin hitaaksi, että saataviaan kiirehtineelle Neuvostoliitolle luovutettiin raskaampaa 30 kilon kiskomateriaalia noin 70 kilometrin matkalta sekä suoraan pystymetsästä tätä kiskotusmatkaa varten tehdyt kyllästämättömät ratapölkyt. Kenttäradan 15-kiloiset kiskot jäivät VR:n haltuun, ja ne myytiin suomalaisille teollisuusradoille [[Juankoski|Juankoskelle]] ja [[Riihimäki|Riihimäelle]]. Aivan viimeiset kiskot myytiin liikenteen loputtua Riihimäeltä [[Konnunsuon vankila]]n radalle. Kiskotuksen erikoisuus oli kapearaiteisella rautatiellä harvinainen ruuvikiinnitys pölkkyihin.
 
Jotakin näistä kiskoista on tiettävästi vielä jäljellä: ratojen purkamisen jälkeen parhaista kiskoista tehtiin aitapylväitä teollisuusalueiden aitaamista varten. Purkutyössä mukana olleet paikalliset kuitenkin kätkivät muun muassa raidemateriaalia, mistä vuonna [[1948]] luettiin käräjillä tuomioita.
 
== Mitä radasta on jäljellä? ==
Kenttäradan linjaus on yhä suurelta osin nähtävissä. Linjaukseen ja räjäytettyyn rautatiesiltaan voi helpoimmin tutustua Sänkikankaan kylän koululta alkaen. Koulurakennus sijaitsee Kuusamosta noin viisi kilometriä Kajaanin suuntaan. Metalliromua ja vankien hautoja on jäljellä siellä täällä ratavarressa muun muassa Suomussalmen alueella Vääkiön ja Leinon läheisyydessä<ref>VenäjänAika 4/name="VA4-2007 ss.60-63<"/ref>.
 
== Lähteet ==