Ero sivun ”Glenn Theodore Seaborg” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
QWerk (keskustelu | muokkaukset)
QWerk (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 8:
Seaborg hankki koulutuksensa [[Kalifornian yliopisto]]ssa [[Los Angeles]]in sekä [[Berkeley (Kalifornia)|Berkeleyn]] [[kampus|kampuksilta]]. Berkeleyssä hän sai [[Filosofian tohtori]]n arvonimen vuonna [[1937]], ja vuosina 1937-[[1945]] hän toimi yliopiston tutkimusapulaisena, kouluttajana sekä apulaisprofessorina. Hänestä tuli [[kemia]]n professori vuonna [[1946]], jonka jälkeen hän toimi Berkeleyssä vielä rehtorina vuodet [[1958]]-[[1961]].
 
Yhteistyökumppaneidensa kanssa Seaborg vuosien [[1940]]-[[1955]] aikana lisäsi 10 uutta [[alkuaine]]tta niiden [[jaksollinen järjestelmä|järjestelmään]], järjestysnumeroiltaan 94–102, sekä 106. Tunnetuin näistä on ydinvoimateollisuudesta tuttu [[plutonium]] (94). Muut hänen keksimänsä alkuaineet olivat [[americiumamerikium]] ('''95'''), [[curium]] ('''96'''), [[berkelium]] ('''97'''), [[kalifornium]] (98), [[einsteinium]] (99), [[fermium]] (100), [[mendelevium]] (101), [[nobelium]] (102) sekä Seaborgin itsensä mukaan nimetty [[seaborgium]] (106). Kaikki Seaborgin keksimät alkuaineet seaborgiumia lukuun ottamatta kuuluvat [[aktinoidi|aktinoideihin]]. Seaborgium on myös sikäli poikkeuksellinen, että se on ainoa alkuaine, joka on nimetty nimityshetkellä elävänä olleen henkilön mukaan.
 
Vuosina 1961–1971 Seaborg toimi Yhdysvaltain atomienergiakomission, eli [[United States Atomic Energy Commission]]in puheenjohtajana, aikana jolloin Yhdysvaltain ydinvoimateollisuus kehittyi kiihkeästi.