Ero sivun ”Tieteenfilosofia” versioiden välillä

11 408 merkkiä lisätty ,  17 vuotta sitten
tästä saisi varmaan artikkelien tynkiä
 
(tästä saisi varmaan artikkelien tynkiä)
'''Tieteenfilosofia''' on [[filosofia]]n ala, joka tutkii tieteellisen [[tieto|tiedon]] luonnetta ja tieteellistä toimintaa. Se tarkastelee [[tiede|tieteen]] [[käsite|käsitteitä]], [[teoria|teorioita]] ja ongelmia sekä sitä, miten tieteessä päätellään tietoa ja keksitään teorioita. Tieteenfilosofia ei pelkästään kuvaile tiedettä vaan myös arvostelee sitä ja esittää uusia ajatustapoja.
'''Tieteenfilosofia''' on se laajempi [[filosofia]]n osa-alue, joka tutkii tieteellisten teorioiden luonnetta ja luotettavan tiedon pohjia tieteellisessä kontekstissa. Tieteenfilosofian voi sanoa olevan [[epistemologia]]n jatko-osa.
 
Tieteenfilosofia tutkii paitsi tieteitä yleisesti myös yksittäisiä tieteenaloja. Esimerkiksi [[matematiikan filosofia]] selvittää [[matematiikka|matemaattisten]] väitteiden [[totuus|totuuksia]] ja matemaattisten objektien, kuten [[luku]]jen, olemassaoloa. Filosofian aloista tieteenfilosofia tukeutuu etenkin [[epistemologia|tieto-oppiin]] ja [[logiikka]]an. Tieteen [[etiikka]] liittyy läheisesti tieteenfilosofiaan.
Hyvän tiedon hankkimiseen on erilaisia metodeja:
#[[Luonnontieteellinen metodi]]: pannaan tutkittava kohde koppiin ja suoritetaan koe
#[[Hermeneuttinen metodi]]: tutkitaan elämänilmaisuja ja muodostetaan oma tulkinta
#Muut metodit (okkultismi ym.)
 
 
Tieteellisten teorioiden luonteesta on myös useita käsityksiä:
==Näkemyksiä tieteestä==
#[[Tieteellinen realismi]]: tietelliset teoriat kuvastavat ulkomaailmaa.
Tieteestä on esitetty useita erilaisia näkemyksiä. [[Aristoteles|Aristoteleen]] mukaan tiede tutkii ilmiöiden perimmäisiä syitä ja on ehdottoman varmaa. Jo [[antiikki|antiikin]] [[tähtitiede|tähtitieteessä]] luovuttiin perimmäisten syiden etsimisestä. Tieteen varmuus kyseenalaistettiin lopullisesti [[1800-luku|1800-luvulla]]. Näkemystä, jonka mukaan emme voi saavuttaa varmaa tietoa, sanotaan [[fallibilismi]]ksi.
#[[Metodologinen instrumentalismi]]: tietelliset teoriat ovat olemassa vain, jotta voisimme jäsennellä havaintojamme ja ymmärtää niitä paremmin. On turha puhua "totuudesta", teoriat vain kuvastavat enemmän tai vähemmän todellisuutta.
 
===Empirismi===
[[Empirismi]]n mukaan tiede perustuu [[havainto]]ihin ja kokemukseen. Tieteellisiä teorioita kehitetään [[induktio|induktiivisesti]] havainnoista yleistämällä, ja niitä testataan kokeiden avulla. Havainnot ovat luotettavia, mutta teoriat ovat ihmisten luomia, joten niitä on tarvittaessa korjattava havaintojen perusteella. ''Jyrkkä empirismi'' väittää, että tieteen tulee tutkia vain havaittavia tosiasioita.
 
Empirismin arvostelijat sanovat, että havaintomme eivät ole neutraaleja, vaan niihin liittyy aina havaitsijan käsitteellistä tulkintaa. Usein epäilläänkin havaintoja, jotka eivät sovi käytettyyn teoriaan, vaikka pitäisi miettiä teorian korjaamista.
 
===Deskriptivismi===
Empirismiin liittyy läheisesti [[deskriptivismi]], jonka mukaan teorian tehtävänä on vain kuvata havaittuja ilmiöitä mahdollisimman yksinkertaisesti. Tiede ei vastaa kysymykseen "miksi?" vaan kysymykseen "miten?". Deskriptivismin ''käännettävyysteesin'' mukaan teoreettiset väitteet on pystyttävä kääntämään havaintoja koskeviksi väitteiksi.
 
===Realismi===
[[Realismi]]n mukaan on olemassa tajunnastamme riippumaton todellisuus ja voimme saada tietoa asioiden olemuksista, joita emme suoraan havaitse. Realismissa teorioita arvoidaan sen mukaan, vastaavatko ne todellisuutta eli ovatko ne totta vai eivät. Realismia kannattavat useimmiten erityisesti [[luonnontiede|luonnontieteilijät]].
 
''Naiivin realismin'' mukaan havaitsemme asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Esimerkiksi [[elektroni]]t ovat oikeasti olemassa, eivätkä ne ole vain teoreettinen käsite, jolla selitetään havaintoja.
 
''Kriittinen realismi'' väittää, että emme pysty havaitsemaan todellisuutta sellaisenaan mutta tiede yrittää saavuttaa yhä parempaa tietoa todellisuudesta. Tiede siis pyrkii lähestymään totuutta. Kriittisen realismin mukaan on järkevää olettaa elektronien olevan olemassa, koska näkemystä tukevat monet kokeet.
 
===Instrumentalismi===
[[Instrumentalismi]] pitää tieteellisiä teorioita vain havaintoja systematisoivina välineinä. Instrumentalismi arvottaa teorioita hyödyllisyyden perusteella, eikä sitä kiinnosta niiden totuus. [[Katolisuus|Katolisen kirkon]] voi sanoa soveltaneen instrumentalismia: kirkko hyväksyi [[Kopernikus|Kopernikuksen]] aurinkokeskeisen teorian käyttämisen laskumenetelmänä, kunhan teorian ei väitetty vastaavan todellisuutta.
 
===Sosiaalinen konstruktivismi===
[[Sosiaalinen konstruktivismi]] kyseenalaistaa tieteen objektiivisuuden. Sen mukaan tieteeseen vaikuttavat huomattavasti tiedeyhteisön arvot, tavoitteet ja ennakkokäsitykset — eivät vain tiedolliset perusteet. ''Radikaali konstruktivismi'' väittää, että tiede on vain tiedeyhteisön hyväksymää ajattelua eikä se juuri eroa muusta ajattelusta. Tätä kantaa voi arvostella kysymällä, miksi se olisi jotenkin pätevämpi kuin muut tieteen teoriat, joita se kritisoi.
 
 
==Tieteellinen todistaminen==
Tieteellinen tieto eroaa arkitiedosta siten, että se pitää perustella täsmällisesti. Yleensä perustelut nojaavat induktioon.
 
===Induktio===
[[Induktio]]ssa rajallisesta määrästä havaintoja päätellään yleinen sääntö: koska tähän asti on havaittu vain mustia [[korppi|korppeja]], kaikki korpit ovat mustia. Johtopäätös ei kuitenkaan ole välttämättä tosi; yksikin havainto muunvärisestä korpista kumoaa sen.
 
===Deduktio===
[[Deduktio|Deduktiivisessa]] päättelyssä johtopäätös on tosi, jos [[premissi]]t eli lähtöoletukset ovat tosia. Esimerkiksi premisseistä "korpit ovat mustia" ja "tuo lintu on korppi" voidaan päätellä "tuo lintu on musta". Matematiikassa väitteitä todistetaan deduktiivisesti nojautumalla sovittuihin [[aksiooma|aksioomiin]].
 
===Falsifiointi===
[[Karl Popper]]in mukaan tieteellistä teoriaa ei voida todistaa todeksi eikä edes todennäköiseksi. Sen sijaan teoria voidaan [[falsifiointi|falsifioida]] eli todistaa vääräksi. Popperin mielestä tieteelliset teoriat on muotoiltava niin, että ne ovat falsifioitavissa. Näin teorioita voidaan koetella, ja niitä voidaan kehittää havaittujen virheiden pohjalta.
 
 
==Tieteellinen selittäminen==
Selittämisessä selitettävä asia kytketään muihin asioihin, joiden sanotaan selittävän sen. ''Subsumptio-opin'' mukaan selittäminen tarkoittaa ilmiön lainalaisuuden osoittamista. Tieteenfilosofit ovat esittäneet erilaisia näkemyksiä tieteellisestä selittämisestä. Jotkut väittävät, että kaikki asiat voidaan selittää kausaalisesti.
 
===Kausaalinen selitys===
''Kausaalisessa'' selityksessä ilmiö selitetään syillä, joiden uskotaan aiheuttavan ilmiön. Esimerkiksi kappaleen liiketila muuttui, koska siihen vaikutti [[voima]].
 
Kausaalisessa selityksessä syyn ja seurauksen tulisi olla ajallisesti ja paikallisesti lähellä toisiaan. Tuottamalla syy pitäisi saada aikaan seuraus, eikä mikään kolmas tekijä saisi vaikuttaa syy-seuraussuhteeseen. Kausaalisessa selittämisessä on ongelmallista se, että tutkittavaa kohdetta ei pystytä täysin eristämään ja että seuraukset voivat vaikuttaa syihin. Usein ilmiön ehdoksi annetaan vain yksi syy, esimerkiksi "Matti kuoli [[syöpä]]än", vaikka ilmiön taustalla voi olla useita syitä.
 
===Funktionaalinen selitys===
''Funktionaalisessa'' selityksessä ilmiö selitetään osoittamalla, että sillä on jokin tehtävä. Esimerkiksi kukat ovat värikkäitä, jotta ne houkuttelisivat [[pölytys|pölyttäviä]] hyönteisiä.
 
Tieteellisessä maailmankuvassa funktionaalinen selitys ei saa tarkoittaa ''teleologista'' eli päämäärään perustuvaa selitystä. Tieteessä ei esimerkiksi hyväksytä, että [[maa]]pallo olisi suunniteltu.
 
===Intentionaalinen selitys===
''Intentionaalinen'' selitys selittää ihmisen käyttäytymisen johtuvan hänen haluistaan ja uskomuksistaan. Tavoitteena on ymmärtää ihmistä osana tämän sosiaalista ympäristöä. Esimerkiksi koululainen osti kalliin muotivaatteen, koska hän haluaa hyväksyntää ikätovereiltaan.
 
===Determinismi===
[[Determinismi]]n mukaan kaikilla tapahtumilla on tietty, luonnolaeista johtuva syy. Sattumasta ja todennäköisyyksistä puhuminen tarkoittaa vain, että tietomme syistä on vajavaista.
 
''Indeterminismi'' taas väittää, että on olemassa todellista satunnaisuutta eikä kaikkea voi selittää syillä. Luonnontieteissä indeterminismi on saanut tukea [[kvanttimekaniikka|kvanttimekaniikasta]], jossa ilmiöitä ei aina voida ennustaa tarkasti.
 
===Reduktionismi===
[[Reduktionismi]]n mukaan kokonaisuus voidaan hajottaa osiinsa, joita tutkitaan erikseen. Esimerkiksi [[biologia|biologiset]] ilmiöt voitaisiin selittää täysin [[fysiikka|fysiikan]] ja [[kemia]]n avulla.
 
Reduktionismia vastustaa [[holismi]], jonka mukaan kokonaisuus ei ole vain osiensa summa vaan kokonaisuudessa ilmenee uusia ominaisuuksia. Tällaista ilmenemistä kutsutaan ''emergenssiksi''. Esimerkiksi ihmisen mieltä ei voisi täysin palauttaa fysikaalisiksi tiloiksi. Yhteiskuntatieteissä holismin vastakohta on [[individualismi]] ja kiistan aiheena on yksilön ja yhteisön suhde.
 
 
==Tieteenfilosofian historia==
[[Platon]] (427 - 347 eKr.) kannatti jyrkkää [[rationalismi]]a. Hänen mukaansa tieto (kreik. episteme) kohdistuu muuttumattomaan ja luulo (kreik. doxa) muuttuvaan. Siten Platonille tiedettä edustaa esimerkiksi matematiikka, kun taas aistein havaittavasta maailmasta ei voida saavuttaa tietoa.
 
[[Aristoteles|Aristoteleen]] (384 - 322 eKr.) on sanottu olevan merkittävin yksittäinen tieteenfilosofi. Hän vastusti Platonin jyrkkää rationalismia. Aristoteleen mukaan tieteet pohjautuvat aksioomiin eli peruslauseisiin, joista voidaan johtaa teoreemoja. Aksioomat ilmaisevat olioiden muuttumattoman olemuksen, ja ne päätellään aistihavainnoista induktiolla.
 
Luonnontieteet alkoivat kehittyä voimakkaasti [[1600-luku|1600-luvulla]] [[Galileo Galilei]]n ja [[Isaac Newton]]in ansiosta. Havaintoihin pyrittiin sovittamaan matemaattisia malleja, ei niinkään laadullista kuvailua. Ilmiöitä alettiin selittää päämäärän (teleologia) sijaan syillä (kausaliteetti). Aristoteleen mukaan kivi putoaa, koska sen luontainen paikka on maassa. Newtonin teorian mukaan kivi putoaa, koska Maan painovoima vetää sitä puoleensa.
 
Brittiläistä empirismiä kehittivät 1600- ja [[1700-luku|1700-luvulla]] muiden muassa [[Francis Bacon]], [[John Locke]], [[George Berkeley]] ja [[David Hume]]. [[Auguste Comte]] (1798-1857) perusti [[positivismi]]n, joka erottaa [[teologia]]n ja [[metafysiikka|metafysiikan]] tieteestä. [[mannermainen rationalismi|Mannermaiset rationalistit]] [[René Descartes]] ja [[Baruch Spinoza]] puolustivat kokemuksesta riippumatonta luonnontiedettä.
 
[[Immanuel Kant]] otti kantaa empirismiin ja rationalismiin teoksessaan ''Puhtaan järjen kritiikki'' (1781). Kantin mukaan emme voi tietää, millaisia ovat "oliot sinänsä". Tietomme rajoittuu "ilmiöihin", joita havaitsemme aisteillamme.
 
Tieteen saavutukset [[1800-luku|1800-luvulla]] vaikuttivat huomattavasti tieteelliseen maailmankuvaan. Yhdysvalloissa syntyi etenkin [[Charles Darwin]]in [[evoluutio]]teorian innoittamana [[pragmatismi]], jonka ensimmäisiä edustajia olivat [[Charles Peirce]], [[William James]] ja [[John Dewey]].
 
Positivismia vastaan syntyi 1800-luvun loppupuolella [[hermeneutiikka]], joka painottaa eläytyvää ymmärtämistä. Hermeneuttista menetelmää voidaan käyttää esimerkiksi [[historia]]ssa ja [[psykologia]]ssa. Hermeneutiikkaa ovat kehittäneet [[Wilhelm Dilthey]], [[Martin Heidegger]] ja [[Hans-Georg Gadamer]].
 
[[Moritz Schlick]], [[Rudolf Carnap]], [[Otto Neurath]] ja [[Herbert Feigl]] olivat [[1920-luku|1920]]- ja [[1930-luku|1930]]-luvuilla toimineen [[Wienin piiri]]n keskeisiä jäseniä. Piiri otti vaikutteita 1800-luvun positivismista ja jonkin verran myös pragmatismista. Sen filosofiaa kutsutaan loogiseksi positivismiksi tai [[looginen empirismi|loogiseksi empirismiksi]]. Loogiset positivistit erottivat metafysiikan filosofiasta ja uskoivat empiristiseen tieteeseen, moderniin [[logiikka]]an ja tieteen ykseyteen. [[Karl Popper]] vaikutti Wienin piiriin kritiikillään.
 
Yksi merkittävistä [[1900-luku|1900-luvun]] tieteenfilosofeista oli [[Thomas Kuhn]], joka esitti luonnontieteen kehittyvän hyppäyksin paradigmasta eli [[viitekehys|viitekehyksestä]] toiseen.
 
Katso myös: [[tieteen ja tekniikan historia]].
 
==Kirjallisuutta==
*Ilkka Niiniluoto (1980). Johdatus tieteenfilosofiaan. Käsitteen- ja teorianmuodostus. Otava. ISBN 951-1-14831-1.
 
==Linkkejä==
* http://www.metodix.com/metodi, ks. "paradigma, metodologia"
 
<!-- Kielilinkit -->
[[da:Videnskabsfilosofi]]
[[de:Wissenschaftstheorie]]
[[et:Teadusfilosoofia]]
[[en: Philosophy of science]]
[[es:Filosofía de la ciencia]]
[[fr:épistémologie]]
[[he:&#1508;&#1497;&#1500;&#1493;&#1505;&#1493;&#1508;&#1497;&#1492; &#1513;&#1500; &#1492;&#1502;&#1491;&#1506;]]
[[ja:&#31185;&#23398;&#21746;&#23398;]]
6 793

muokkausta