Ero sivun ”Väkivallaton vastarinta” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Louperibot (keskustelu | muokkaukset)
johdanto
Rivi 1:
[[Kuva:London_Anti-war_demo_2005.jpg|thumb|250px|Sodanvastainen [[mielenosoitus]] Lontoossa 20. maaliskuuta 2005]]
 
'''Väkivallattomuus''' tai '''väkivallaton vastarinta''' on [[moraalifilosofia]] tai toiminta[[strategia]], jonka periaatteena on kieltäytyä fyysisestä voimankäytöstä sosiaalisen, taloudellisen tai poliittisen muutoksen aikaansaamiseksi. Väkivallaton vastarinta on vaihtoehto alistumiselle ja aseelliselle voimankäytölle, ja sen keinoja ovat muun muassa symboliset protestit, taloudellisesta tai poliittisesta yhteistyöstä kieltäytyminen ja [[kansalaistottelemattomuus]]. Väkivallattomuuden perustana ovat usein [[etiikka|eettiset]] ja ideologiset syyt, mutta sitä perustellaan myös tehokkuussyillä. Väkivallattomuutta käytetään usein [[synonyymi]]nä [[pasifismi]]lle, vaikka 1900-luvun puolivälin jälkeen useat liikkeet, jotka eivät erityisesti keskity [[sota|sodan]] vastustamiseen, ovat omaksuneet väkivallattomuuden ja väkivallattoman vastarinnan käsitteet.
'''Väkivallaton vastarinta''' on tapa pyrkiä [[politiikka|poliittisiin]] päämääriin käyttämällä keinoina symbolisia protesteja, kieltäytymistä taloudellisesta tai poliittisesta yhteistyöstä ja [[kansalaistottelemattomuus|kansalaistottelemattomuuden]] kautta, käyttämättä [[väkivalta|väkivaltaa]].
 
Lukuisat [[uskonto|uskonnolliset]] liikkeet, kuten [[kvekaarit]], [[jehovantodistajat]], [[mennoniitit]] sekä useat [[buddhalaisuus|buddhalaisuuden]] lahoista ovat väkivallattomia. Historiassa merkittävimpiä esimerkkejä väkivallattomasta vastarinnasta ovat [[Suomen passiivinen vastarinta]], [[Intian itsenäisyystaistelu]], [[mustien kansalaisoikeusliike]] [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]], [[Tsekkoslovakian miehityksen vastarinta]], [[Baltian maat|Baltian maiden]] uudelleen itsenäistyminen sekä [[Kiina]]n ja [[Myanmar]]in [[demokratia]]liikehdintä. [[William Penn]], [[Leo Tolstoi]], [[Mohandas Gandhi]] ja [[Martin Luther King]] ovat väkivallattomuuden ikoneita.<ref>
'''Passiivinen vastarinta''' on väkivallattoman vastarinnan lievä muoto, joskin termiä käytetään monesti virheellisesti synonyyminä väkivallattomalle vastarinnalle. Passiivisella vastarinnalla
{{ Kirjaviite | Tekijä = Gene Sharp | Nimike = Väkivallattomuus | Vuosi = 2003 | Julkaisija = Hakapaino | Tunniste = ISBN 978-951-9457-37-6 }}</ref>
tarkoitetaan näennäistä mutta hidasta ja tehotonta auktoriteettien tottelemista sen sijaan, että turvauduttaisiin avoimeen vastarintaan tai tottelemattomuuteen.
 
'''Passiivinen vastarinta''' on väkivallattoman vastarinnan lievä muoto, joskin termiä käytetään monesti virheellisesti synonyyminä väkivallattomalle vastarinnalle. Passiivisella vastarinnalla tarkoitetaan näennäistä mutta hidasta ja tehotonta auktoriteettien tottelemista sen sijaan, että turvauduttaisiin avoimeen vastarintaan tai tottelemattomuuteen.
 
Kuten monet muutkin yhteiskunnalliseen muutokseen pyrkivät menetelmät, väkivallaton vastarintakin esiintyy lukuisissa eri muodoissa. Se voi sisältää [[informaatiosodankäynti]]ä, [[protestitaide]]tta, [[lobbaus]]ta, [[vero]]nmaksusta kieltäytymistä, [[boikotti|boikotteja]], oikeusjuttuja, omaisuudentuhoamista, lehtisten levittämistä, [[lakko]]ilua, [[aseistakieltäytyminen|aseistakieltäytymistä]], palkinnoista tai arvonimistä kieltäytymistä jne.