Ero sivun ”Pink Fairies” versioiden välillä

Pink Fairies perustettiin vuonna [[1970]], jolloin [[Mick Farren]]in Deviants-yhtyeessä soittaneet [[Paul Rudolph]] (kitara), [[Duncan Sanderson]] (basso, laulu) ja [[Russell Hunter]] (rummut) liittyivät yhteen rumpali-vokalisti [[John AdlerTwink|John ”Twink” Adlerin]] kanssa. Ensimmäinen single ”The Snake” / ”Do It” julkaistiin vuonna [[1971]] ja debyyttialbumi ''[[Never Never Land]]'' (julkaisija Polydor) samana vuonna. Albumi menestyi vaihtoehtolistoilla hyvin ja sillä on edelleen kulttimaine. Vuonna [[1971]] Pink Fairies esiintyi [[Suomi|Suomessa]] [[Ruisrock]]-festivaaleilla, tosin ilman Twinkiä.

Twinkin[[Twink]]in lähdettyä vuoden [[1972]] alkupuolella henkilökohtaisten syiden takia yhtye jatkoi kolmimiehisenä ja julkaisi albumin ''[[What a Bunch of Sweeties]]'' (Polydor). Albumi oli hivenen monipuolisempi ja kokeilevampi kuin edeltäjänsä, ja se myös nousi Britannian listalle top-50:een. Yhtyettä kuitenkin kohtasi takaisku, kun kitaristi [[Paul Rudolph]] päätti erota (hän liittyi myöhemmin [[Hawkwind]]in basistiksi). Tilalle otettiin [[David Bowie]]n kanssa työskennellyt [[Mick Wayne]]. Uusi kokoonpano nauhoitti ja julkaisi singlen ”Well, Well, Well” / ”Hold On”. Sanderson ja Hunter eivät olleet tyytyväisiä Waynen panokseen ja ideoihin ja niimpä kokoonpanoa täydennettiin ottamalla mukaan [[UFO (yhtye)|UFO:ssa]] jonkin aikaa soittanut kitaristi [[Larry Wallis]]. Nelimiehinen kokoonpano jäi lyhytikäiseksi Waynen lähdettyä yhtyeestä.

Kolmimiehinen (Wallis, Sanderson, Hunter) Pink Fairies julkaisi vuonna [[1973]] ''[[Kings of Oblivion]]'' -albumin (Polydor). Albumi on hyvin tuotettu ja sisältää monien mielestä hienoja kappaleita (säveltäjänä ja laulajana pääasiassa Wallis), mutta edellisten albumien ”raakuus” ja kiinteys puuttuvat siltä. Yhtye lähti kiertueelle, mutta hajosi melko pian musiikillisiin erimielisyyksiin. [[Larry Wallis]] oli halunnut soittaa nopeita kitararock-kappaleita, kun taas Sanderson ja Hunter halusivat soittaa pitkiä jammailuun perustuvia kappaleita. Vuonna [[1975]] pidettiin vielä jäähyväiskonsertti kaikkien yhtyeessä olleiden jäsenien osallistuessa. Konsertti julkaistiin myöhemmmin lp-levynä.

Hajoamisen jälkeen Pink Fairies on aktivoitunut pariin otteeseen. Vuonna [[1976]] samaan studioon sattuneet Wallis, Hunter, Sanderson ja kitaristi [[Martin Stone]] levyttivät punkrockiin erikoistuneelle levy-yhtiö Stiffille singlen ”Between the Lines” / ”Spoiling for a Fight”. [[1982]] Wallis, Sanderson ja rumpali [[George Butler]] julkaisivat kuusi kappaletta sisältävän albumin ''[[Previously Unreleased]]'' Pink Fairies-nimikkeellä levy-yhtiön vaatimuksesta vaikka alunperin kyseessä oli Larry Wallisin sooloprojekti. [[1987]] Acid Daze -festivaaleilla lavalle nousi Pink Fairies kokoonpanonaan Wallis, Sanderson, Hunter ja [[Twink]] sekä kitaristi [[Andy Colqhoun]]. Kokoonpano teki samana vuonna albumin ''[[Kill 'Em and Eat 'Em]]'' (Demon Records). Sittemmin [[Twink]] on julkaissut 1990-luvulla kaksi albumia Pink Fairies -nimen alla.

[[2000-luku|2000-luvun]] alkupuolella Pink Fairiesin kolme ensimmäistä albumia julkaistiin digitaalisesti remasteroituna ja bonuskappalein varustettuina. Japanilainen levy-yhtiö Captain Trip julkaisi vuonna [[2005]] livetaltioinnin ''Chinese Cowboys'' vuonna [[1987]] tehdyistä reunion-konserteista. [[Helmikuu]]ssa [[2007]] Pink Fairiesin oli tarkoitus nousta lavalle [[Lontoo]]n Roundhousessa, mutta keikka peruuntui [[Larry Wallis]]in sairastuttua.

* [[Twink|John ”Twink” Adler]]: rummut, laulu 1970–1972

* [[Paul Rudolph]]: kitara 1970–1972

* [[Duncan Sanderson]]: basso, laulu 1970–1973

* [[Russell Hunter]]: rummut 1970–1973

* [[Mick Wayne]]: kitara, laulu 1972

* [[Larry Wallis]]: kitara, laulu 1972–1973

* [[Martin Stone]]: kitara 1976

* [[Andy ColquhounColqhoun]]: kitara, laulu 1987