|
Nimellishintaiset suureet ovat liiketoiminnan mittaamisen yleisimpiä suureita, koska niillä voi kuvata liiketoimintaprosessin kannattavuutta. Nimellishintaisessa mittauksessa muuttujia ovat laatu, määrät ja hinnat. Vakioituja tekijöitä ei ole lainkaan. Nimellishintaiset arvon mittarit soveltuvat kannattavuuden ja sen komponenttien mittaamiseen sekä varantojen arvon mittaamiseen. Tuloslaskelman tuotot ja kustannukset ovat tyypillisiä esimerkkejä nimellishintaisista suureista. Lyhyen aikavälin tarkasteluissa, kun tuotannon tulonjakoa tapahtuu vain vähän, nimellishintaisia suureita voidaan käyttää hyvin kiinteähintaisten arvojen estimaatteina.
==Tuottavuuden mittausmallien vertailu==
Tuottavuuden mittausmallien vertailun periaate on tunnistaa malleissa esiintyvät ominaisuudet ja ymmärtää niiden erot. Tätä tehtävää helpottaa se tosiasia, että mallien ominaisuudet voidaan tunnistaa niiden kaavamuotoilujen perusteella yksiselitteisesti. Mallivertailun perusteella voidaan tunnistaa ne mallit, jotka soveltuvat tuottavuuden mittaamiseen. Kriteerinä tässä erottelussa on tuotantoteoria.
Mallin avulla on pystyttävä kuvaamaan tuotantofunktio. Mallivertailun periaate käy ilmi seuraavasta kuvasta. Vertailussa on kaksi ulottuvuutta. Horisontaalinen vertailu tarkoittaa liiketoiminnan mallien vertailua. Vertikaalinen mallivertailu tarkoittaa mallivertailua taloudellisen toiminnan tasojen välillä eli liiketoiminnan, toimialan ja kansantalouden tasojen väillä.
[[Kuva:Mallien_vertailun_ulottuvuudet.jpg|thumb| Kuva 6. Tuottavuusmallien vertailujen ulottuvuudet (Saari 2006)]]
Mallivertailun johtopäätös on kiinnostava. Kaikilla talouden kolmella tasolla eli liiketoiminnan, toimialan ja kansantalouden tasolla vallitsee yhtenäinen käsitys siitä, mitä tuottavuus on, miten sitä pitäisi mallintaa ja mitata. Vertailu paljastaa eroja, jotka voidaan ymmärtää lähinnä mittausaineiston erilaisesta tarkkuudesta johtuviksi. Liiketoiminnan tuottavuusmalli on voitu kehittää tarkemmaksi kuin kansantalouden malli siitä yksinkertaisesta syystä, että liiketoiminnassa mittausaineisto on paljon tarkempi. Kun kansantalouden malliin liitetyt kehittämispyrkimykset aikanaan toteutuvat, on se logiikaltaan hyvin lähellä sitä, mitä liiketoiminnan mallit nyt ovat.
===Liiketoiminnan mallit=== ▼Tuottavuuden mittaamiseen on esitetty lukuisia erilaisia malleja. Niiden systemaattinen vertailu on osoittautunut visaiseksi ongelmaksi. Puhtaasti matemaattisin lausekkein ei ole pystytty osoittamaan mallien erilaisia ja samanlaisia ominaisuuksia siten, että kutakin mallia voisi ymmärtää sellaisenaan ja suhteessa toiseen malliin. Tällainen vertailu on mahdollista tuotantomallin avulla, joka on ominaisuuksiltaan säädettävä malli. Säädettävään malliin voidaan asettaa tutkittavan mallin ominaisuudet, jonka jälkeen eroavuudet ja samanlaisuudet voidaan tunnistaa. Kattava tuottavuuden mittausmallien vertailu löytyy toisesta teoksesta (Saari 2000).
Tuottavuuden mittausmallien ominaisuuksista yksi on ylitse muiden. Tämä ominaisuus on mallin kyky kuvata tuotantofunktio. Jos mallin avulla voidaan kuvata tuotantofunktio, se soveltuu kokonaistuottavuuden mittaukseen. Jos taas mallin avulla ei voida kuvata tuotantofunktiota tai se voidaan tehdä vain osittain, malli ei sovellu tehtäväänsä. Tuotantofunktioon perustuvat tuottavuusmallit muodostavat suhteellisen yhtenäisen kokonaisuuden, jossa mallien erot ovat melko pieniä. Eroilla on suhteellisen vähän merkitystä ja valinnaisista ratkaisuista voidaan antaa hyvin perustellut suositukset. Tuottavuuden mittausmallit voivat ominaisuuksiltaan poiketa toisistaan kuudella tavalla.
#Ensimmäiseksi on selvitettävä käsitteiden nimierot. Mallien kehittäjät ovat antaneet samoille käsitteille eri nimiä, mikä on ollut omiaan aiheuttamaan paljonkin sekaannusta. Näillä nimieroilla ei tietenkään ole mitään vaikutusta mallin logiikkaan. Käsitteiden nimierot löytyvät teoksesta (Saari 2000).
#Mallin muuttujat voivat olla erilaiset ja siten mallin peruslogiikka on erilainen. Kysymys on siitä, millä muuttujilla kannattavuus komponoidaan mittaamista varten. Mallin tärkein ominaisuus on sen kyky kuvata tuotantofunktio osana liiketoiminnan tulonmuodostusta. Tämä vaatimus toteutuu, jos mallissa ovat tuotantofunktion muuttujat tuottavuus ja volyymi. Vain niitä malleja, jotka täyttävät tämän kriteerin, kannattaa vertailla tarkemmin.
#Muuttujien laskentajärjestys voi olla erilainen. Laskenta perustuu ceteris paribus-periaatteeseen, jonka mukaan laskettaessa yhden muuttujan muutoksen vaikutuksia muita muuttujia pidetään vakioina. Muuttujien laskentajärjestys vaikuttaa jossain määrin laskentatuloksiin, mutta merkittävästä erosta ei ole kysymys.
#Mallin teoriaperusta voi olla kustannusteoria tai tuotantoteoria. Tuotantoteoriaan perustuvassa mallissa toiminnan volyymia mitataan panosvolyymilla. Kustannusteoriaan perustuvassa mallissa toiminnan volyymia mitataan tuotosvolyymilla.
#Laskentatekniikka eli se, miten mittaustulokset tuotetaan, voi olla erilainen. Laskennassa voidaan käyttää kolmea tekniikkaa, jotka ovat: suhdelaskenta, erolaskenta ja laskentakaava. Erot laskentatekniikassa eivät merkitse eroja laskentatuloksissa vaan eroja havainnollisuudessa ja ymmärrettävyydessä.
#Mallin säädettävyys. Malleja on kahdenlaisia, kiinteitä ja säädettäviä. Säädettävän mallin ominaisuuksia voidaan muuttaa. Siksi niillä voidaan tutkia muiden mallien ominaisuuksia. Kiinteää mallia ei voi muuttaa. Siinä on pysyvästi ne ominaisuudet, jotka mallin kehittäjä on siihen luonut.
▲===Liiketoiminnan mittaamisen mallit ===
Liiketoiminnan mittaamiseen ehdotetut tuottavuuden mittausmallit voidaan ryhmitellä mallissa käytettyjen muuttujien perusteella kolmeen luokkaan seuraavasti:
'''PPPV-mallien vertaileva yhteenveto'''
PPPV-mallit mittaavat kannattavuutta tuottavuuden, volyymin ja tulonjaon (yksikköhintojen) funktiona. Näitä malleja ovat
*japanilainen Kurosawa (1975)
*ranskalainen Courbois & Temple (1975)
*suomalainen Saari (1976, 2000, 2006) (tässä artikkelissa kutsuttu tuotantomalliksi)
*yhdysvaltalainen Gollop (1979)
Seuraavassa taulukossa on esitetty PPPV-mallien ominaisuudet. Kaikissa neljässä mallissa käytetään samoja muuttujia, joilla kannattavuusmuutos muotoillaan kaavoiksi mittausta varten. Nämä muuttujat ovat tulonjako (hinnat), tuottavuus ja volyymi. Tästä voidaan päätellä, että mittauksen peruslogiikka on kaikissa malleissa sama. Mittauksen toteutustavassa on jonkin verran eroja, mistä johtuu, että mallit eivät anna samasta laskenta-aineistosta samanlaisia tuloksia.
Vaikka mallissa olisi tuotantofunktion muuttujat tuottavuus ja volyymi, voidaan käytännön laskenta toteuttaa myös kustannusfunktion mukaisesti. Näin on menetelty malleissa C & T ja Gollop. Laskentamenettelyt eroavat siinä, käytetäänkö volyymin mittarina tuotosvolyymia vai panosvolyymia, joista edellinen on kustannusfunktion mukainen ja jälkimmäinen tuotantofunktion mukainen ratkaisu. On selvää, että laskenta antaa samasta aineistosta erilaiset laskentatulokset. Suositus on käyttää tuotantofunktion mukaista laskentaa. Tuotantomallissa ja Kurosawa-mallissa käytetään tuotantofunktion määrittelyä, jonka mukaan tuottavuus tarkoittaa tuotoksen määrää ja laatua yhtä panosyksikköä kohden.
Tuotantomalli on ainoa, jossa määrämuutokset arvostetaan uudessa hintaympäristössä. Muutosten laskentajärjestys tuotantomallissa on 1) Hinnat 2) Tuottavuus 3) Volyymi. Kysymys on siitä, miten reaaliprosessin tulokset pitäisi arvostaa. Ratkaisu perustellaan siten, että reaaliprosessi pitää arvostaa uusien hintojen perusteella, koska ne ovat toimintaa ohjaavat kannusteet. Tästä valinnasta seuraa, että tulonjakoa kuvaavat hintamuutokset arvostetaan jakson yksi määrien perusteella.
[[Kuva:Ominaisuuksien_yhteenveto.jpg|thumb|Taulukko 5. Tuottavuusmallien ominaisuuksien yhteenveto (Saari 2000)]]
Laskentatekniikaltaan mallit eroavat toisistaan huomattavasti. Laskentatekniikan erot eivät aiheuta eroja laskentatuloksiin, vaan kysymys on eroista mallien havainnollisuudessa ja ymmärrettävyydessä. Vertailusta huomataan, että Courbois & Templen ja Kurosawan mallit perustuvat puhtaasti laskentakaavoihin. Laskenta perustuu tuloslaskelman kokonaissuureisiin, joten analysointimahdollisuutta siihen ei liity. Kunkin kannattavuuden muuttujan laskentaa varten esitetään kaava, joten kahden jakson välinen vertailu toteutetaan kolmella kaavalla. Tuotantomalli perustuu puhtaasti erolaskentaan. Standardikustannuslaskennasta tuttua erolaskentaa sovelletaan laskenta-aineiston elementäärilukuihin eli erilaisten tuotteiden ja panosten määrä- ja hintasuureisiin. Erolaskenta antaa eniten mahdollisuuksia anlyyseihin. Gollopin malli on laskentatekniikaltaan sekamalli. Siinä jokainen muuttuja lasketaan eri laskentatekniikalla.
Tuotantomalli on malleista ainoa, jonka ominaisuuksia voi tarvittaessa muuttaa. Se on siis säädettävä malli. Muiden mallien vertailu on voitu suorittaa hyväksikäyttämällä tätä tuotantomallin ominaisuutta.
===Kansantalouden mallit===
On selvää, että vanhat perusvuoden hinnat aiheuttavat monenlaisia virheitä tuotannon mittaamisessa. Tuotosten ja panosten suhteelliset arvot muuttuvat lukuisista markkinatalouden syistä, mutta perusvuoden suhteelliset hinnat eivät reagoi näihin muutoksiin millään lailla. Tällaiset rakennemuutokset tulevat väärin arvostetuksi. Lyhyen elinkaaren tuotteille ei synny mitään arvostamisperustetta, koska tällaiset tuotteet syntyvät ja kuolevat kahden perusvuoden välissä. Hyvän tuottavuuden saavuttaminen joustavuudella, jää noteeraamatta, jos käytettään vanhoja ja pitkäaikaisia kiinteitä hintoja.
'''Mallivertailun johtopäätös'''
Liiketoiminnan tuotantomalli tekee mahdolliseksi uuden näkökulman kasvututkimukseen, koska tuotantomallin avulla kasvua voidaan tutkia siellä missä se varsinaisesti syntyy eli tuotantoyksiköissä ja niiden muodostamissa yhteistyöverkostoissa, esimerkiksi osaamiskeskittymissä eli klustereissa. Taloudellisen kasvun tutkimusta tuotantoyksiköiden tai niistä muodostuvien klustereiden tasolla on tähän mennessä esiintynyt hyvin vähän jos lainkaan siitäkin huolimatta, että yritystasolla olisi käytettävissä luotettavat lähtötiedot.
Kansantalouden tuottavuusmallin kehittämisen tavoitteet ovat selkeät. Johtopäätöksenä voi todeta, että liiketoiminnan tuottavuusmallissa kaikki nämä tavoitellut ominaisuudet ovat toimivia käytäntöjä ja tärkeitä periaatteita; bruttoarvopohjainen tuotoksen mittaus, kaikkien tuotantopanosten huomioon ottaminen, pääomapanoksen mittaaminen pääomapalveluna eli virtasuureena, panosten (sekä tuotosten) mittaaminen mahdollisimman homogeenisissa luokissa ja paremmin todellisuutta vastaavat suhteelliset hinnat.
| 