Ero sivun ”Jonas Salk” versioiden välillä

Lääkäriksi valmistuttuaan Salk työskenteli ensin lääkärinä [[Mount Sinai School of Medicine]]ssä New Yorkissa. Myöhemmin hän teki töitä Tri. Tommy Francisin viruslaboratoriolle [[University of Michigan]]issa Ann Arborissa. Vuonna 1947 hän siirtyi [[Pittsburgh]]iin, Pennsylvaniaan, missä hän johti [[University of Pittsburgh]]in virustutkimuslaboratoriota. 1950-luvulla Salk kehitti ja testasi ensimmäisen menestyksekkään [[polio]]rokotteen. Vuonna 1955 Salk aloitti rokotukset Pittsburgh's Arsenal Elementary Schoolissa Lawrencevillessa ja saavutti kansainvälistä kuuluisuutta miehenä joka oli voittanut polion.

Vuonna 1947 Salkista tuli University of Pittsburghin virustutkimuslaboratorion johtaja. Salk jatkoi aikaisemmin aloittamaansa [[influenssa]]rokotteen kehittämistä, mutta kiinni päähuomion [[polio]]virukseen. Poliovirus hyökkää alussa [[hermosto]]n kimppuun ja saattaa aiheuttaa [[halvaus|halvauksen]] muutaman tunnin päästä infektiosta. Polion tautikuolleisuus on noin 5-10 %. Kuolema aiheutui useimmiten hengityslihasten halvaantumisesta. Polio oli toisinaan vaikeasti tunnistettavissa sillä sen oireet ovat [[influenssa]]n kaltaisia, kuten niskan jäykkyyttä, kuumetta ja päänsärkyä.

Tuohon aikaan uskottiin että immuniteetti voitiin saavuttaa ainoastaan potilaan aikaisemmin sairastaman elävän viruksen aihettamanaiheuttaman vähintään lievän poliotartunnan jälkeen. Salk havaitsi että vastoin yleistä uskomusta immuniteetti voitiin saavuttaa myös kontaktilla inaktiiviseen (kuolleeseen) virukseen. Salk surmasi polioviruksen [[formaldehydi]]llä, mutta säilytti sen riittävän koskemattomana niin että se laukaisi tarpeellisen immuunivasteen. Salkin tutkimus kiinnitti [[Basil O'Connor]]in, National Foundation for Infantile Paralysisin (nykyään tunnettu nimellä [[March of Dimes]] Birth Defects Foundation) puheenjohtajan huomion. Yhdistys päätti rahoittaa Salkin virusrokotetutkimusta.

Rokotetta testattiin ensimmäiseksi apinoilla ja sitten [[D.T. Watson Home for Crippled Children]]in potilailla. Onnistuneiden testien jälkeen vuonna 1952 Salk testasi rokotettaan vapaaehtoisilla kuten itsellään, laboratoriohenkilökunnallaan, puolisolla ja omilla lapsillaan. Vuonna 1954 Yhdysvalloissa alkoi kansallinen testaus kahdella miljoonalla 6–9-vuotiaalla lapsella, jotka tunnettiin nimellä [[Polio Pioneers]]. Tämä oli yksi ensimmäisistä standardiksi muodostuvista kaksoissokkotutkimuksista [[lumelääke|lumelääkkeellä]] ja testattavalla aineella. [[12. huhtikuuta]] [[1955]] julkistettiin tulokset: rokote oli tehokas ja turvallinen. Potilaat kehittäisivät immuniteetin poliolle kehon aikaisemman reaktion tuloksena kuolleelle virukselle.

Salkin rokote oli oleellinen polion, aikaisemmin laajalti pelätyn sairauden hävittämisessä. Polioepidemia vuonna 1916 surmasi 60006 000 ja halvaannutti 27 000 (Yhdysvalloissa?). Vuonna 1952 todettiin 57 628 tapausta. Rokotteen tultua käyttöön poliotartunnat vähenivät Yhdysvalloissa 85-90 prosenttia vain kahdessa vuodessa.

[[Albert Sabin]]in kehittämä suunkautta otettava elävää virusta sisältävä rokote syrjäytti kuitenkin myöhemmin Salkin rokotteen suosituimpana poliorokotteena lähes koko maailmassa osittain sen helpomman jakelutavan takia (Salkin rokote annettiin pistoksena). Sabinin rokote lisenssoitiinlisensoitiin vuonna 1961.

Dr. Salk perusti viimeisinä vuosinaan yhdessä [[Kevin Kimberlin]] in kanssa ''The Immune Response Corporation''in [[AIDS]]in vastaisen rokotteen kehittämiseksi ja patentoi p24- rokotteen nimellä "[[Remune]]".

==KirjojaKirjallisuutta==