Ero sivun ”Lee-Enfield” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: ja:リー・エンフィールド, ru:Ли-Энфилд 1904 |
p kh |
||
Rivi 31:
|tulinopeus = kertalaukaus
}}
'''Lee-Enfield''' on [[
Kiväärin yleisimpiä malleja ovat Mk III ja No 4 Mk I.
Rivi 41:
SMLE Mk III* tai maailmansotien välisenä aikana nimikkeellä No.1 MkIII* tunnettu kivääri säilyi brittien ja kansainyhteisön joukkojen käytössä myös [[Toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]], varsinkin Pohjois-Afrikan, Italian, Tyynenmeren ja Burman rintamilla. [[Australia]] ja [[Intia]], jotka myös itse valmistivat kivääriä, käyttivät sitä palvelusaseenaan koko sodan ajan, ja aina [[FN FAL|L1A1 SLR]] -kiväärin käyttöönottoon asti 1950 -luvun lopulla.
Intia kuitenkin valmisti vuosina 1963 - 1975 Mk III:n 7.62x51mm NATO -kaliiperista muunnosta nimikkeellä ''Rifle 7.62 mm 2A'' ja ''2A1''. Intian armeijan reserviaseeksi valmistettujen kiväärien näkyvin ero .303
== No 4 Mk I ==
[[Image:No 4 Mk I.JPG|thumb|left|Lee-Enfield No 4 Mk I]]
Malli perustuu vuosien [[1922]] ja [[1924]] välillä suunniteltuun ja noin 20
Ensimmäinen No 4 Mk I valmistettiin vuonna [[1931]], mutta se otettiin palveluskäyttöön vasta vuonna [[1939]] ja sarjatuotanto aloitettiin vasta vuonna [[1941]]. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana asetta valmistettiin Yhdistyneissä kuningaskunnissa (''Royal Ordnance Factory Fazakerley'', ''Royal Ordnance Factory Maltby'', ''BSA Co Birmingham Small Arms Co. Ltd''), Kanadassa (''Longbranch Arsenal'') ja Yhdysvalloissa (''Savage Arms'') eri muunnoksina miljoonia kappaleita ja se toimi brittien palveluskiväärinä vuoteen [[1955]], jolloin sitä alettiin korvata itselataavalla L1A1 -kiväärillä.
| |||