Ero sivun ”Francis Poulenc” versioiden välillä

Ei muutosta koossa ,  13 vuotta sitten
kh
(kh)
Poulencin teoksiin soolosoittimelle ja orkesterille kuuluvat yhden ja kahden pianon konserttojen lisäksi vuosina [[1927]]–[[1928]] sävelletty cembalokonsertto, jonka säveltäjä nimesi ''[[Concert champêtre]]ksi'', sekä urkukonsertto vuodelta 1938; jälkimmäisiä voidaan kumpaakin pitää uraauurtavina sävellyksinä, ovathan molemmat soittimet yhä varsin harvinaisia orkesterin solistina. Cembalokonserton säveltämiseen Poulencia kannusti puolalainen [[Wanda Landowska]], jota on pitkälti kiittäminen soittimen eräänlaisesta uudelleenlöytymisestä. Urkukonserttoa varten taas Poulenc sai urkujen tekniikkaa koskevia neuvoja ystävältään säveltäjä-urkuri [[Maurice Duruflé]]ltä, joka myös kantaesitti sen.
 
Kamarimusiikinkin alalla Poulenc ansioitui harvinaisempien soitinten parissa: hän sävelsi kyllä myös sonaatit viululle ja pianolle ja sellolle ja pianolle, mutta suosi muuten kamariteoksissaan etenkin puhaltimia. Poulencin kuuluisimpiin kamariteoksiin kuuluvat Sekstettosekstetto huilulle, oboelle, klarinetille, fagotille, käyrätorvelle ja pianolle, Triotrio oboelle, fagotille ja pianolle sekä huilu-, klarinetti- ja obosonaatitoboesonaatit. Viimeksi mainittu sonaatti oboelle ja pianolle jäi säveltäjän viimeiseksi teokseksi. Hänen tiedetään suunnitelleen ja jo luonnostelleenkin fagottisonaattia puupuhallinsonaattisarjaansa täydentääkseen, mutta hän ilmeisesti hävitti luonnokset tammikuussa 1963, koska arvasi, ettei ehtisi saada teosta valmiiksi, eikä halunnut jättää jälkeensä mitään keskeneräistä.
 
Francis Poulenc kuoli sydänvikaan Pariisissa [[30. tammikuuta]] [[1963]]. Hänet haudattiin [[Père-Lachaise]]n hautausmaalle.