Ero sivun ”Nicolas-Louis François de Neufchâteau” versioiden välillä

'''Nicolas-Louis François de Neufchâteau''' ([[17. huhtikuuta]] [[1750]] [[Saffais]] [[Lothringen]] – [[10. tammikuuta]] [[1828]] [[Pariisi]]), oli [[ranska]]lainen [[agronomi]], [[poliitikko]] ja [[Ranskan akatemia]]n [[Luettelo Ranskan akatemian jäsenistä tuoleittain|jäsen]].

François de Neufchâteau syntyi kyläkoulun opettajan ja johtajan perheeseen. Hän herätti jo varhain Neufchâteaussa virkapaikkaa pitävän Elsassin kruununvoudin Henri d'Héninin huomion. Runot, joita hän kirjoitti 12-vuotiaana kiitokseksi suojelijalleen, saivat osakseen sekä [[Voltaire]]n että [[Rousseau]]n hyväksynnän. Hän kävi koulun Neufchâteaussa ja opiskeli juridiikkaa [[Reims]]issä. Vuonna [[1765]] tuskin 15-vuotiaana hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa ''Poésies diverses'', jota seurasi ''Pièces fugitives''.

Hänestä tuli [[Lothringen]]in talousviraston varajohtaja vuonna [[1781]]. Hänet nimitettiin yleisen syyttäjän virkaan [[République dominicaine|Saint-Dominguessa]] (nyk. [[Haiti]]) vuonna [[1783]], ja hän lähti Ranskasta uudelle virkapaikalleen, jossa hän viipyi vuoteen [[1786]]. Hän opetteli siirtokunnan taloutta ja sen kehitysmahdollisuuksia. Hän oli yhteistyössä Almanach des Muses’n kanssa ja käänsi sitä varten [[Raivoisa Roland|Raivoisan Rolandin]] säkeitä, mutta ne tuhoutuivat paluumatkalla hänenjouduttuaanhänen jouduttuaan haaksirikkoon. vuonnaVuonna [[1787]] hän palasi takaisin Lothringeniin, jossa hän omistautui maataloudelle ja jatkoi kirjeenvaihtoaan filosofien, kirjailijoiden ja runoilijoiden kanssa.

Hänen osakseenHän tulijoutui kokeakokemaan myös vallankumouksen ajan vankilat, sillä [[2. syyskuuta]] [[1793]] ja [[4. elokuuta]] [[1794]] välisen ajan hän vietti vankeudessa. Hänen valittiin kuitenkin Ranskan ja vallankumouksen korkeimman oikeuden ''Tribunal de cassation'', jäseneksi [[3. tammikuuta]] [[1796]]. Hän oli yliylin poliisivirkamies Vosgesin departmentissadepartementissa marraskuusta [[1795]] alkaen. Hänet nimitettiin Ranskan sisäministeriksi [[6. heinäkuuta]] [[1797]], ja olihän tässäoli tehtävässä [[14. syyskuuta]] [[1797]] sakka, jollainjolloin [[Lazare Carnot]] korvasi hänet. Hänet valittiin uudelleen arvannostolla sisäministeriksi toukokuussa [[1798]], ja tällöin ministeriys kesti lähes vuoden.

Ennen toista ministeriyttä hän matkusti [[Wien]]iin täysvaltaisena lähettiläänä, ja näin hänelle tarjottiin myös ulkoministerin tehtäviä, mutta niistä hän kieltäytyi. Ministeriytensä aikana hän suoritti useita merkittäviä uudistuksia hallinnon eri alueilla. Hän loi perustan departementtien arkisto- ja kirjastolaitokselle, karttojen keskussijoituspaikalle, teollisuustuotteiden näyttelylle, LouverenLouvren museollamuseolle. Hän loi myös lukioiden ja collègien pääsukokeet,pääsykokeet ja järjesti [[NapolèonNapoleon]]in [[Italia]]sta lähettämien taideteosten vastaanoton Ranskassa.

===NapolèonNapoleon===

Hän liittyi NapolèoninNapoleonin kannattajiin, ja hänet valittiin senaattoriksi vuonna [[1800]], ja myös vuodestavuosina [[1804]] vuoteen -[[1806]] hän toimi senaatin puhemiehen. HänestäHän sai asetuksella [[26. huhtikuuta]] [[1808]] keisarikunnan kreivin arvon. Tämän jälkeen hän vetäytyi julkisesta elämästä sairastamaan kihtiään ja kirjallisten töiden pariin.

*[http://www.academie-francaise.fr/immortels/base/academiciens/fiche.asp?param=127294 Ranskan akatemian elämäkertatiedosto]