Ero sivun ”Merikihu” versioiden välillä

'''Merikihu''' (''Stercorarius parasiticus'') on tiiroilta ja lokeilta ruokansa ryöstävä rantalintu. Lajin nimesi [[Carl von Linné|Carolus Linnaeus]] 1758.

Merikihulla on tummanruskea höyhenpeite ja valkea panta kaulassa. Siivissä on valkea "pilkka" joka pilkahtelee linnun lentäessä. Merikihua on kahta värimuotoa, kokotumma ja vaaleampi (kuvassa). Muodoltaan se muistuttaa jalohaukkaa. Sukupuolet ovat samanvärisiä ja ne voivat olla kumpaa värimuotoa tahansa.

Vanhin suomalainen [[rengastus|rengastettu]] merikihu on ollut 31 vuotta 12 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin merikihu.<ref>Rengastajatoimikunta 2005: Rengastajan vuosikirja 2005. – Rengastustoimisto. Helsink</ref>

'''Paino:''' 330-610 g, naaras on selvästi suurempi.

Merikihu pesii lähinnä [[arktinen alue|arktisilla]] ja [[subarktinen|subarktisilla]] seuduilla [[Alaska]]sta ja Pohjois-Kanadasta Pohjois-Eurooppaan ja -Aasiaan ulottuvilla alueilla. Suomen merialueilla pesii noin 520 paria, Euroopan kanta on 16 000-24 &nbsp;000–24&nbsp;000 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan ½–1 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on [[uhanalainen|elinvoimainen]].<ref>[http://www.iucnredlist.org/search/details.php/49207/summ IUCN]</ref> Talveksi se muuttaa eteläisen pallonpuoliskon rannikoille asti. Keväällä se saapuu Suomeen huhtikuun lopulta alkaen ja syksyllä poistuu huomaamattomasti heinä-syyskuussa. Atlantilla se vaeltelee sekä Afrikan että Etelä-Amerikan rannikoilla.

Merikihu syö sopuleita ja muita pikkujyrsijöitä sekä hyönteisiä. Suomessa ne ryöstävät tiiroilta ja lokeilta näiden kalansaaliin. Tästä käytöstavasta se on saanut nimensäkin, parasiitti eli [[loinen]]. Voi myös ryöstää munia tai poikasia muiden lintujen pesistä. Muuttomatkoilla se varastelee ruokaa muilta kihuilta ja lokeilta.